Puhelin. Ring ring. Haloo?

Sillä soitettiin. Siihen vastattiin. Siihen puhuttiin. Sillä kuunneltiin. Puhetta.

Tuli kännykkä. Tilulii. Bling.

Silläkin soitettiin. Mutta voi ihmettä, sillä pystyi myös kirjoittamaan. Tekstiviestejä!

Akku kesti päiväkausia. Ei tarvinnut koko ajan kytätä lähintä pistorasiaa. Niitä varavirtalähteitä - ei oltu edes vielä keksitty.

Nyt on luuri. Klik. Bling. Tzojoing. Ping. Pong. Klip. Klop. Ding. Blops.

Sillä meilaillaan

whatsappaillaan

mesetetään

snappaillaan

twiitataan

facetetaan

tubetetaan

deezaillaan

skypetetään

googlataan

selfieitä, belfieitä, kollaaseja

Onko ihme, jos pilvessä alkaa olla tungosta?

Vanha kunnon puhelin toimisi edelleen – jos vielä olisi lankalinjoja. Siellä pilvien alapuolella.

Luuri sen sijaan älylaitteena sekoaa parissa vuodessa ja joutaa romukoppaan.

Milloin viimeksi soitit p u h e l u n jonkin viestittelyn sijaan?

 

 

Kommentit (4)

Sari Kristiina
Liittynyt30.8.2015
1/4 | 

Se on juuri näin. Samat aatokset. Mietin juuri, kun olen selannut vanhoja päiväkirjoja, että kuinka sitä odoteltiin soittoa joltain henkilöltä puhelimen vieressä :). Ne oli hienoja aikoja! Minulla on muuten tuollainen viinipunainen pöytäpuhelin olohuoneen koristuksena. Pelastin sen kierrätyskeskuksen romulaarista.

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Mun on pitänyt testata lapsenlapsia noilla härveleillä - mitä ne on?! Ja missä siinä on se näyttö, mitä pyyhkäistä?! :)

Vähän harmittaa, kun menin lähettämään kiertoradalle sellaisen "uuden maailman" näppäinpuhelimen - vaan ehken kuitenkaan maailman kaikkien härpäkkeiden museota voi perustaa - isäni kyllä yritti sitäkin!

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015
2/4 | 

Muistan, kuinka parhaan kaverini kanssa visioimme utopistisimmasta jutusta, minkä keksimme tuolloin lankapuhelimien aikaan. Se oli näköpuhelin!! Mitään sen ihmeellisempää emme osanneet kuvitella. Ja nyt me molemmat skypetämme lastemme kanssa, emmekä jaksa aina edes ihmetellä moista. :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Joulukuu
2018
2017
2016

Kategoriat