Ensimmäisessä pidempiaikaisessa työpaikassa oli taitava karikatyristi. Tuokin on aika osuva. Olin juuri YO-kirjoitukset läpäissyt. Sen piti olla kesäduuni, mutta venähti  sitten kahdeksi vuodeksi. Lääkkeenteon salat aukesivat.

Vaikka oltiin tehdasoloissa, meikki ja etenkin ripset piti olla kunnossa. Kuten kuvastakin näkyy.  Olihan ne joskus työpäivän jälkeen ennemmin jauhoiset kuin maskaranmustat. Piti olla silti. Turhamaisuuttako? Noh. Oon aina tykännyt laittaa vähän väriä pintaan. Omat vaaleat ripsetkään eivät niin katsetta kirkasta.

Aamulla pysäkkikatos oli taas yhtä kostea kuin ilma ympärillä.

Ei siitä lasista ole hyötyä, kun läpi ei taaskaan näe.

Noh. Piirsin sitten silmänaukot.

Edelleen pitää ripset olla ojennuksessa. Hehee.

Mukavaa päivää sinulle, lukijani, kelistä riippumatta.

Kommentit (2)

Vierastelija

Jep. Kyllä pitää olla "silmät päässä" kun lähtee ihmisten ilmoille. Kun omat ripset ja kulmat on ihan värittömät, niin on ihan haamun näköinen ilman ripsaria 😂

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat