Ite en ollut silloin vielä maisemissa, kun vanhemmat kerran lähtivät reissuun. Mutta toinen mun isoveljistä jo oli. Semmoinen kolme vee tai jotain.

Oli kuulemma reissun jälkeen liimautunut äidin helmoihin ja hokenut uudestaan ja uudestaan: Tykkäätkö sä musta?

Taisivat vanhemmat lähteä toistekin reissuun. Olisinko ollut ite parivuotias, kun siltä matkalta tuliaisena sain lelukoiran. Se vahtikin untani monen monta vuotta. Mutta oliko se niiden matkojen ajoitus ratkaiseva, kun epävarmuus valtaa mielen yhä.

Siis eihän meidän oikeasti tarvinnut epäillä vanhempien rakkauden määrää. Totta kai tykkäsivät. Ihmisen kehitys on vaan siitä vänkä, että joissakin ikävaiheissa kiintymys ja turvallisuuden tunne joko kehittyy tai sitten ei. Se tunne on tärkeysjärjestyksen kärjessä.

Enää ei tarvitse ottaa lähituntumaa kehenkään, jos ei halua. Some hoitaa kanssakäymisen. Sitäkin on tutkittu, että someajassa tykkäämiset - tai niiden vähäisyys - vaikuttavat suuresti käyttäjiinsä. Siellä tykkäämiset saavat kuitenkin välillä oudon klangin.

Emojit ja niiden väärin ymmärtäminen on vähän kuin uuslukutaidottomuutta. Lisäkierroksia hommaan tulee, kun emojit, pirulaiset, joskus vielä vaihtavat muotoaan "Lähetä" painikkeen jälkeen. Ärsyttävää.

Entä mitä pitäisi tökätä, kun joku sometuttu kertoo kohdanneesta surusta tai vastoinkäymisistä?

TYKKÄÄN! Peukku sille. Jesss. Kiva juttu?

IHASTU! Sydän tähän. Jesss. Hieno homma?

EN TYKKÄÄ YHTÄÄN! Vihasta punaisena hehkuva emoji. - Ei sekään oikein myötätuntoa ilmaise.

Että niin.

Siksi jätän yleensä sellaiset päivitykset huomiotta.

Mutta hei! Se ei silti tarkoita, ettenkö tykkäisi susta! <3

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat