Oonko kertonut marhaavani pitkin mäkiä ja mantuja ihan palkan perässä? Juuh. Ja kaverina kulkee tomppeli.

Ja oonhan kertonut myös, että Vantaa on asuinalueena varsin iäkäs. Nii-i.

Tälläkin kertaa marhailin vallan rautakautisten hautaröykkiöiden liepeillä. Alueelta on löydetty merkkejä kivikauden asutuksestakin. Ei niin, että ihan niin varttunutta väkeä työkseni tavoittelisin. Ei sentään. Mutta samoilla hoodeilla ollaan taas.

70-lukulaisen asuinalueen läpi kulkee tie haarautuen sinne tänne sivuille päättyviksi kadun/kujan/polunpätkiksi. Päätin antaa koneälylle mahdollisuuden.

Mitä teki tomppeli?

Ei ohjannut suoraan talon eteen parkkipaikalle. Ei.

Vaan ohjasi kiertämään viereisen omakotialueen laitoja myöten metsän laitaan. Ehe. Noh. Siellähän nuo kerrostalot näyttävät olevan, kuusikon takana. Auto parkkiin ja mars kävelytielle.

Talvisäässä ei huvittaisi kilometrejä vaeltaa, otanpa tuosta oikopolun. Joku muukin on näemmä täällä metsän keskellä vaellellut. Nousen lumista polkua ylös, yhä ylemmäs. Osoitteessa olikin jokin ….rinne. Oikea suunta siis. Vaan sitten loppui polku. Koskematon hanki se siinä. Hmmm.

Kääntyilen aikani. Mitä taloa ensimmäisenä lähestyisin? Päädyin lopulta ottamaan toisen luurin ja valitsemaan osoitteen uudestaan.

Ja kas.

Siinähän se. Tuo kaikkein kauimmainen talohan se onkin. Niinpä tietty.

Kiitos taas, tomppeli, ulkoilusta raikkaassa talvisäässä.

Mutta että. Vanha asuinalue. Oli jo ennen kuin navigaattoreita oli keksitty. Ja juuri nämä osoitteet osoittautuvat naville liian vaikeiksi. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tällä(kin) alueella marhailen sankan kuusimetsän läpi kohti katujen vieressä nököttäviä kerrostaloja!

Peukku silti sille aluerakentamiselle. Että on jätetty niitä metsälämpäreitä talojen väleihin. Heh.

Navigaattori, tuo koneen sisään ympätty mukaäly, ottaa suuntimansa satelliiteista. Ja mittaa etäisyyksiä sieltä ilmasta. Kuinkapa muuten.

Työsuhdesiivet ois aika kivat.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat