Niinhän siinä seisoo. No mitäpä tuosta, reilu tunti seuraavaan sovittuun yhteydenottoon. Otan mukavamman asennon pihakeinussa. Nautin siestasta.

Ettäs kehtaan! 

Haha. Rangaistus on jo matkalla kesken päivää lekottelijalle!

Tunnin kuluttua tilanne on ennallaan. Vain hätäpuhelut. Keinussa ei makoile enää kukaan.

Minuutit matelevat luurin näytöllä. Kello sentään toimii. Menee hermo. Jalkaudun läheiseen risteykseen. Haha. Yhteys toimii. Ehkä. Äkkiä tekstari bittijonoon taivaalle.

Täytyy vain toivoa, että viesti lähti.

Kun tuntien kuluttua illansuussa jalkaudun uudestaan risteyksestä jo seuraavalle mäelle ja kurkotan luuriani kohti pilviä, saan myös toisen viestin liikkeelle. Madonreikä ulkomaailmaan on löytynyt.

Katselen arvioiden metsätietä, tähänkö sitä työpisteen värkkäisi? Pitäisikö kysyä maanomistajalta lupa vai menisikö jokamiehenoikeuksien puitteissa? Ei helkkari. Itikat inisevät ympärillä. Hyttyspolku on jälleen nimensä veroinen.

Sekä työ- että siviililuuri ilmoittavat edelleen tylysti: Vain hätäpuhelut.

Määrittele hätä!

Kun tietotekniikka pettää, mitä tekee kuukausipalkkaa nauttiva? - Siirtyy kahvihuoneeseen, ottaa kupin kahvia, antaa helpparin hoitaa yhteysongelman. Ja palkka juoksee.

Kun se sama tekniikka pettää tuntiduunarin –  ulkoistaa tämä itsensä kipittelemään metsäteitä luuri tanassa, josko yhteys edes operaattoriin löytyisi. Pitkittyessään ongelma pakottaisi pian tutkimaan myös jääkaapin onttoa sisusta. Palkka ei tältä ajalta edes ryömi. Ihan totta.

Sitä vaan, että jos puhelinverkko ei pian ala toimia,

onko se hätäpuhelu, jos tuntiduunari yrittää leipäänsä ansaita?

Kun motitus yhä jatkuu, alkaa vakavasti pohdituttaa, onko todellakaan ihan viisasta tunkea kaikki mahdollinen ajokortista euroihin yhteen luuriin? Ilman verkkoyhteyttä siitä mihinkään ole!

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat