Luulitko pääseväsi lukemaan jotain kirjallisuusaiheista ja muka sivistynyttä? Phyi.

I, Mimmi I (Tolvana, etkö vieläkään muista? Se lausutaan edelleen samoin. Nyt ja aina. Minä, Mimmi Ensimmäinen.)  Jevil’s Odina. Kirsikkapuun Kuningatar. Se olen Minä. Olen ylhäistä Russellien sukua.

Ja Minä kerron hovistani. En mistään turhista kirjoista.

Täytin juuri 16 vuotta. Saatan olla sukuni vanhin. Hovini on näiden vuosien saatossa pienentynyt. Enää Minua palvelevat Pomoni, kuninkaani. Sekä Toinen. Se kelvoton hovineito. Vain satunnaisesti Narri Kiharapää osallistuu hovin elämään. Hän elää öisin.

Ennen kaikki oli hyvin. Ilmoitin, milloin haluan poistua. Miten niin minne?  Sinne!!

Sinne, mihin myös Kuninkaalliset menevät yksin! Tietysti.

Sitten jouduin ottamaan hoviini tuon maalaistollon, mikä lie tallikoiran jälkeläinen!  – Letukka. Rääväsuu. Kiittämätön Lumppu! Phyi.

Päätin, etten ilmoita enää mistään. Kenellekään. Enää milloinkaan.

Arvatkoot, mitä haluan! Ruojat. Petturit. Vallankaappaus! Ja hovini oli siinä juonessa mukana! Phyi!

Kostan tämän. Vetisesti!

Kun poistun makuualustaltani, etenen hyvin hitaasti ja arvokkaasti. Jos tahtoisivat Minua palvella, ehtisivät kyllä mukaani. Jos seuraisivat korvani värähdystä. Valkoisen kuononi oikealle kääntyvää niiskautusta. Häntäni kärjen vasemmanpuoleista valkoista karvaa.

Merkeistä näkisi aivan selvästi. Että olen menossa sinne. Missä Kuninkaallisetkin käyvät yksin!

Mutta eivät seuraa. Syyttäkööt itseään. Petturit.

Ja Minä kostan sen. Vetisesti!

Nyt ja aina.

I, Mimmi I.

Olenko milloinkaan kertonut olevani ylhäistä Russellien sukua? Täytin juuri 16 vuotta. Saatan olla sukuni vanhin…

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat