Vintin hämärässä piti katsoa kannen vuosilukua uudestaan.

On se. 1906.

Joululehti 110 vuoden takaa.

Jonain vuonna, jonain jouluna on aikaa lukea tuokin. Toivottavasti.

Viikkolehti onkin jo tuoreempi. Vuodelta 1935. Anoppi on ollut silloin 1-vuotias.

Tuonkin lehden vielä joskus luen. Kunhan ehdin.

On tässä yksi vielä paljon tuoreempi lehti.

Meillä on ilo saada viettää lapsiperhejoulua edelleen.

Se tietää jo aatonaatosta lähtien vauhtia, naurua, mekastusta, tihenevää kyselyä 'milloin joulupukki oikein tulee?'

Ehkä hermostunutta itkuakin - kun joulu on NIIIIIIN jännittävää aikaa.

Aikuisena ei joulu enää jännitä, mutta aika kulkee NIIIIIIN nopeasti.

Jonain vuonna huomaan, että rauhallista tunnelmaa on yllin kyllin.

On aikaa lukea vanhoja joulutarinoita.

Jouluisin ajatuksin

Alli <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat