Yksi kotitalouden luureista oli sirpaleina. Eipä huolta, onneksi on kotivakuutus. 

Netissä ei voi välttyä bottihyökkäyksiltä. Chatti-botti kurkkii oitis sivun alanurkalta, kun sivu on juuri ja juuri auennut.

"Voinko auttaa?"

Kirjoitetaan tapahtumasta kuvaus - kysymys kuuluu, pitäisikö luuri toimittaa jonnekin näytille?

"En ymmärtänyt. Voitko muotoilla kysymyksesi uudestaan?"

Puolustan heti bottiparkaa.

- Hei, anna sille mahdollisuus - muotoile kysymys lyhyeksi ja nasevaksi; mihin luuri toimitetaan?

"Voi harmi. En ymmärtänyt. Voitko muotoilla kysymyksesi uudestaan?"

Kysyjän korvat savuavat jo. Vastausviesti singahtaa botille. 

"Voi juku. En ymmärtänyt. Voitko muotoilla kysymyksesi uudestaan?"

On kuulemma ihan tutkittu juttu, että yleensä ihmiset eivät haluaisi pahoittaa robotin mieltä. 

Voi, miten sööttiä! Siihen perustunevat bottienkin höhlät kommentit. Eihän sille voi olla vihainen, kun se on niin lutunen. Sehän kuitenkin hirveesti yritti ymmärtää. Niii.

Samaan aikaan asiakaspalvelijat saavat silmilleen pienimmätkin arjen harmitukset ja somessa huudetaan asiain vierestä ja raivotaan  tuntemattomille. Täysin pidäkkeittä. Ihmisille.

Mutta kunhan robotti vain ei alkaisi itkeä!

 

 

Kuvan Hän on tietenkin takavuosien Jetsonien Roosa.

Kyllä. Roboteilla oli tunteet jo 70-luvulla. Niii. Sarjakuvissa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat