Joka päivä ei voi syödä pizzaa. Eihän?

Kesäpojan mielestä voisi. Ihan hyvin. Tai vaikka vuoropäivin lehtipihvin kanssa. Miksei muka?!

Ruokahuolto tuotti pettymyksen jo toisena iltana peräkkäin.

Paistetut broiskufileet eivät maistuneet. Ne oli pilattu - hyh - kastikkeella.

Keittiömestari kertoi loihtivansa seuraavaksi illaksi jotain muuta. Erikseen ei kauppaan kuitenkaan lähdetä. Mökkikeittiössä turvaudutaan joskus - säilykkeisiin.

Vierasta huolestuttaa.

- Mummi, vaari laittaa jotain Pilttiä!?

Huoli vaihtuu silkaksi järkytykseksi, kun annos kannetaan pöytään.

- En oo ikinä syöny tämmösiä. 

Eikä lautaselta katoa kuin yksi säilykelihapulla perunoiden lisäksi. Ruokarauha katkeilee syviin huokauksiin.

- Ei pysty. En tykkää tosta kastikkeesta. Enkä eineksistä.

Järkytys vaihtui maistamisen jälkeen kauhuksi, jota piti sitten hetki sulatella ihan yksin huvimajan hämärässä.

Hän, joka vaivatta rouskuttaa puolikkaan purkkia perunamuusijauhoista tehtyjä pyöreitä sipsejä. Hän, joka taannoin hyväksyi lautaselleen vain tietyn valmistajan makaronilaatikon. Sellaisen eines-.

Lehdessäkin se kerrottiin: valmisruokiin liittyy paljon tunnemuistoja.

Näin tuli tehtyä - muistoja kesäpojalle. <3

Käytetäänkö teillä säilykkeitä? Meillä on kotonakin kaapissa ainakin tonnikalaa, ananasta, papuja ja tietysti - hernekeittoa. Mökillä siis jopa purkkilihapullia!

Kuvat takavuosien esitteistä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat