Vintillä on siippa. On on.

Enkä nyt puhu omasta päästäni. Ehe.

Hui.

Oonko maininnut, että luonto on ihan jees, kunhan se pysyy pihalla?

Nii-i. Mutta toisaalta. Onhan se ihan huisia. Etenkin kun se syö hyönteisiä. Wikipediasta luin. Kelpaakohan sille ampiaiset? Ryhtyisin kaveriksi oitis.

Mutta että tulee nurkkiin notkumaan?!

Suomen siipat on kai sellaisia ihmisiin kiintyneitä. Tykkäävät oleilla rakennetussa ympäristössä.

Molemmat.

Lentävät.

Ja ne kaksilahkeiset.

Miksi muuten puhutaan aviosiipoista?

Siksikö, että molemmat nukkuvat päivät ja haihtuvat omille teilleen öisin?

Elinpiirin on kanssani jakanut eräs viiksisiippa jo pidemmän aikaa. Tämänkin yksilön öiset haahuilut oli aikaisemmin oikein vuorolistaan merkitty.

Suomessa on tosiaan noita viiksi-, isoviiksi- ja vesisiippoja runsaasti.

Myös korhosten, lahtisten, niemisten, mäkisten ja laineiden levinneisyys kattaa koko Suomen. Joitain yksilöitä on tavattu maailmallakin.

Kuvassa siippani uniltaan herätettynä.  ;)

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat