Ei niitä ruuveja vielä tarvita.

Erilaisten työvaiheiden etenemistä tuli työ pahalainen häiritsemään. Vapaa-aika onkin taas yllättäen kortilla. Kuin pula-aikaan. Täytyy malttaa odottaa. Kärsimätön luonteeni on niin koetuksella.

Pääsin lopulta sutimaan sen pohjamaalin. Ja sitten odotetaan sen kuivumista.

Ettei homma menisi liian yksinkertaiseksi, kaappiin oli aikoinaan talletettu jotain tuikitärkeää. Ovi oli lukittu. Ja sitten menty ja hukattu avain. Just.

Ovi oli siis murrettu ties milloin. Ronskisti. Sen jälkeen olikin tarvittu uutta materiaalia paikka-aineeksi. Kun se oli ruuveineen (huom! metallilevy oli ruuvattu - ei naulattu. Hehee.) irrotettu ja puolisko siihen uutta puuta paikaksi laittoi, pääsin paikkamaan oviraasuun jääneitä koloja.

Kittiä sai levitellä sekä lukko- että saranapuoleen. Ja sitten odotetaan sen kuivumista. Ja välillä hiotaan ylimääräisiä pois. Ja lisätään kittiä. Ja odotetaan sen kuivumista. Ja hiotaan. Ja lisätään taas kittiä. Ja ...

Tästä johtuen ovi on kulkenut eri tahdissa muiden osien kanssa. Siinä on nyt vasta pohjamaali, kun muut osat ovat saaneet jo kaksi kerrosta kalkkimaalia päälleen.

Jepjep. Sorruin. Menin lankaan. Se on niiiiiin kätevää - ei esikäsittelyä eikä paljon muutakaan. Senkun vaan sutii ja valmista tulee. Sanoo mainos kalkkimaalista. Hahaa.

Siihen en sentään sortunut, että olisin kahta eri kalkkia sutinut. Ja sitten hinkannut uuden maalipinnan kuluneeksi. Hei! Kaiken tämän työn jälkeenkö?! Kyllä saa elämä kuluttaa!

Olisin oikeastaan halunnut maalin päälle korkeintaan vahan. Mutta lakkapintaa se kai vaatii. Se kuulemma tasoittaa pinnan ja kestää kulutusta. Hmmm. Ans kattoo ny.

Ohjeen mukaisesti käytin maalatessa lyhytnukkaista mohairtelaa. Vaan ei ole tuloksena täysin sileä pinta. Maalin ominaisuus? Vai väärin maalattu?

Tässä vaiheessa uskalsin kuitenkin jo postata projektista ensimmäiset osat. Nythän ollaan jo onnellisesti loppusuoralla.

.

.

.

 

Hahaa. Vähänpä tiesin.

Terveen epäluuloisesti aloitin lakkaprojektin pienesti. Sudin lakkaa ensimmäiseksi kohtaan, joka jää seinää vasten sitten aikanaan. Jätin kuivumaan.

.

Ei ei ei! EI!

Miten se sieltä nyt taas puskee, Otexin ja maalikerrosten jälkeen - ei sitä vielä äsken näkynyt?!

Mitähän tuokin lautakasa nyt yrittää kertoa?!

Aikalisää vaativat kiivaasti ottelun molemmat osapuolet. Erotuomariksi joutunut puolisko jää miettimään, pitäisikö vilauttaa korttia epäurheilijamaisesta käytöksestä. Mutta kummalle? Kun toinen näyttelee ja tihkuu punaista muka tuskissaan ja toinen painelee kantapäät kipinää iskien kentältä. Pikkulinnut tipahtelevat puista silkasta säikähdyksestä.

Kellarikapakan rauhoittavan viilennyksen jälkeen tulin selanneeksi useita keskusteluja remppa- ym. tuunaajapalstoilla.

Pohjatyöt kuvittelin tehneeni riittävän hyvin. Poistanut maalin ja lakan. Petsinkin niin paljon kuin irti lähti. Hionut, tasoittanut ja vielä pohjamaalannut.

Vai olisiko sittenkin pitänyt vuolla se koko kaluste uusiksi? Jotenkin epäilen, että petsi on imeytynyt niin syvälle puunsyihin, ettei sekään olisi lopputulokseen vaikuttanut.

Mutta kuule, ötökänsyömä rumilus, peli on vielä kesken!

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat