No hups. Miten se kesä tästä ehti livahtaa kauas pois? Liekö liukeni sadeveden mukana tulviviin ojiin? Oli olevinaan muita jutuntynkiä niin paljon. Hehee.

Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisin jättänyt tämän odottamaan ensi kesää. Tai sitten niin, että olisin kysynyt teiltä lukijoilta, miten tarina voisi päättyä. En sitt kuitenkaan.

Kun olin stoorin jo kirjoittanut, niin menköön näin. Kiitos taas, että seurasit mukana.

...

Kuuluu hymähtelyä. Naureskelevat.

- Ajattelitko, ettei me löydettäis sua? Vähän vaikeaa se olikin. Mentiin ensin vikasuuntaan ja oltiin jo lähdössä pois. Löydettiin luurisi tuolta ylhäältä. Ja nähtiin sitten toi sun saappaasi täällä supan pohjalla.

Nieleskelen itkua. Huomaan taas jomotuksen jalassa. Se voimistuu hetki hetkeltä. Ei toivoakaan nousta sen varaan. Makaan maassa.

- Noh. Miten edetään – ehdotuksia?

Nuoremmat vahtivat kännyköitään.

- Täällä on muuten ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n huono kenttä.

Ryhmässä on myös vanhan liiton mies, joka on seurannut kompassista ilmansuuntia koko päivän ajan.

- Hei. Älä nyt enää mökötä. Lähdetään. Päivä venähti pidemmäksi kuin piti. Sori toi äskeinen. Olit vaan niin villiintyneen näköinen siellä kuusen juurella.

Loukattu ylpeys estää pyytämästä apua. Aion viittoa ryhmää häipymään silmistäni. Tuska nilkassa viiltää ja saa älähtämään. Hammasta purren pihisen

- Senkin ---tanan -keleen -tun idioottilauma! Kenen pässin keksintö se oli!?

- Hei. Sori. Mä en tajunnut, että meet noin tiloihin siitä. Olit kyllä hilpeä näky, kun lähdit siitä kiveltä kuin hirvi. Metsä rytisten. Eihän me päästy niin nopeasti lähtemään sun perään. Luultiin, että otat vaan pikku spurtin.

- Sitt ku saatiin ryhmä kokoon, olit jo jossain kilometrien päässä.

- Haistakaa huilukonsertto! Mä en lähde teidän kanssa enää IKINÄ metsään. Saatte leikkiä keskenänne, helvetin rambot! Onko se reppu täällä? Ja Anneko lähti jo omin jaloin?

- No helvetti. Reppu jäi sinne notskille. Voi hitto, pakko hakea ne. Ne on Jesse-Oskarin lemppareita tällä hetkellä. En mä voi mennä himaan ilmankaan. Olihan niitä --- juttuja aika paljon. ÄLÄ nyt uudestaan hikeenny! Ei ne oo täällä!

- Onneksi olkoon, nero. Voit kokeilla suunnistustaitojasi. Tällä kertaa yksin. Te kaksi, saatte ilon tehdä kultatuolin. Mun nilkka ei kestä askeltakaan. Ja sinä valopää, menet edellä kompassisi kanssa. Ja te kaksi, näytätte valoa, ettei olla kohta kaikki suossa.

- Voi jumalauta, Leila. Luultiin sun lähteneen himaan. Ootko oikeesti loukkaantunut? Olisit sanonut!

On miesten vuoro hikoilla. Kantajia vaihdetaan välillä. Hymyilyttäisi. Ellei jalkaan sattuisi koko ajan enemmän. Ettei vain olisi murtunut.

Ilta vaihtuu yöksi ennen kuin pääsemme takaisin metsätielle. Lähimpään sairaalaan on matkaa. Kuoppaisella tiellä kipu on viedä tajun. Lopulta ensiavussa saan lääkettä ja jalka kipsataan.

Kun palaan töihin, syksy on jo pitkällä. Ei tee mieli märkään metsään samoilemaan. Asettelen uutuuttaan hohtavat kumisaappaani narikan alle. Oikeastaan olikin jo aika uusia ne. Mädätköön se pariton kumppari siellä suossa! Ikuisesti. En usko enää pätkääkään metsän rentouttavaan vaikutukseen.

Huikkaan moimoit Annelle.

Otsassaan on kuivunutta mustikkaa ja punaisessa verkkaritakissa vieläkin sammalta. Varmistan, että reppua ei näy. Eikä sen sisältöä. Voi helvetti. Paristokäyttöisiä käärmeitä. Kuka idiootti keksii sellaisia leluja? Tai kuka niitä hankkii lapsilleen!

Kukahan? Kollegani, leluosaston markkinointipäällikkö. Tulevan lapseni kummisetä. Kuinkas muuten. Pitäisiköhän sittenkin vielä harkita kummiasiaa.

Seuraava ensiapuharjoitus pidetään neukkarissa. Taatusti sisätiloissa.

***

Kommentit (2)

Musta hattara

Yllättävä ratkaisu:)!
Ps. Just aamulla mietin ,missä viipyy jatko-osa

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat