Marple.

”Neiti Marple, otaksun. Saatat vaikuttaa hupsulta ja hajamieliseltä, mutta terävä mielesi työskentelee taukoamatta.” Väittää siis Kodin Kuvalehden testi.

Minäkö hupsu? Saatan ollakin. Hajamieliseksi en tunnustaudu tai ainakin yritän pysyä kartalla tekemällä kalenterimerkinnät aina heti – ennen kuin ehdin unohtaa sovitut asiat.

Mutta kyllä vain, mieleni tahkoaa koko ajan. Terävyydestä en tiedä, aika paljon painokelvotonta, mutta joskus jotain blogiin soveliastakin. Ehkä.

Tänään voisinkin paeta todellisuutta St. Mary Meadiin. Uppoutua tarinaan.

Murha maalaiskylässä on Agatha Christien ensimmäinen neiti Marple –romaani. Vuodelta 1930, ajatella, lähes sadan vuoden takaa.

Mutta siinä se viehätys piileekin; mennyt maailma, johon ei ole paluuta muuten kuin tarinoiden kautta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat