Naurujooga.

Olen kokeillut. Ha-ha. He-he. Ho-ho-hoo.

Kuvittelitko, että tässä yksikseni ääneen hekottelen?

Ei sentään. Täytyy edes yrittää käyttäytyä. Omassakin seurassa.

Mutta jos hekottelisin, niin koiraparka (se kuuleva niistä kahdesta) lymyäisi pöydän alla peläten vähintäänkin maailmanloppua.

Mutta joo. Kokeilin kerran ryhmässä. Tekonauruksi meni. Enimmäkseen.

Vaikka kyllähän sekin tarttuu. Hihihihiiiiii.

Tiesitkö, että nauraminen on refleksi?

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat