Tenniskyynärpää on varmasti monelle tuttu. Sama, usein toistuva liike aiheuttaa lihasjänteen kiinnityspisteeseen ensin ärsytys- ja pitkään jatkuessaan tulehdustilan. Minä koin sen ollessani vuorotteluvapaalla. Ei siis ollut työperäistä.

Tenniskyynärpää terminä on lähtöisin pallolajista, jonka pelaajat kärsivät siitä ilmeisen usein. Tennisammattilaisia on maailmassa paljon. Se voisi olla siis ammattitauti.

Tenniskentän reunalla katsomossa päät kääntyvät pallon tahdissa ees taas, ees taas. Se on tuttu - ja usein toistuva liike myös työttömille. Me käännämme aina toisen posken odottamaan seuraavaa iskua, kun jälleen uusi hylkäävä viesti rekrytointiprosessien tiimellyksessä saapuu.

Poskien iho on jo parkkiintunut, mutta tennisniska alkaa ennen pitkää vaivata.

Meitäkin on aika paljon. Työttömiä. Työelämän rakennemuutoksessa kuulemma katoaa ammatteja, mutta myös muodostuu uusia.  Yritykset pitävät kiitettävästi huolen, ettei ammattikuntamme ole kuolemassa. Päinvastoin.

Olisiko tennisniska siis mahdollista saada ammattitautiluokituksen piiriin? Esiintyvyydeltään oireyhtymä ainakin on vahvassa kasvussa.

Edellyttääkö asian eteneminen ammattikunnan järjestäytymistä? Meistä saisi jo jäsenistöltään mittavan ammattiliiton. Osa jäsenistöstä olisikin jo kovan luokan ammattilaisia. Vuosien kokemuksella.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat