Tässä kuussa pidän huolet loitolla. Yritän löytää päiviini jotain positiivista tai mieltä virkistävää. Peruspessimistille siinä onkin tekemistä!

***

Apua! Mitä niitä nyt olisi Aa:lla alkavia…

Anteeksianto? - Enkä muuten anna! Armo?  - No, saa tulla anomaan, ken uskaltaa!

Ei, nyt ei oikein lähde oikeille urille tämä huolettomuus…  

Ei saa mennä paniikkiin, syvähengitystä ja mietintää rauhassa…

Arvokas, ainutlaatuinen minä. No nii. Tästä se lähtee.

Olen ainutlaatuisuudessani paras minä ikinä!

Ettäs tiedän!

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat