Mä lehden luin. Ja siinä sanottiin, että nimettömät rekrytoinnit alkavat yleistyä Suomessakin. Siis mitä? Miksi?

Perinteisen AA-kerhon ymmärrän. Mutta kai työpaikkailmoituksiinkin alkaa sitten ilmestyä otsikoita: Anonyymisti Ansiotyöhön! Hae heti.

Työttömyysopinnoissani tulin käyneeksi monet kurssit. Siitä syntyi myös postaukseni CV:n saloista. Tosiaan. CV:ssä ei kannata ilmoittaa nimeä – ei ainakaan, jos se sattuu olemaan vieraskielinen.

Tai naisenko ei sitten kannattaisi miesvaltaiselle alalle pyrkiä, kun sukupuoli yleensä ilmenee nimestä. ’Mitä sekin luulee osaavansa, eikö se ymmärrä, että nämä on miesten töitä?´

Toisin päin se ei olisi mikään ongelma, koska mieshän on avarakatseinen, ennakkoluuloton ja rohkea hakeutuessaan vaikkapa hoiva-alalle.

Yleistinkö? Kärjistinkö? Vähän.

Mutta mitä on pielessä, jos nimi estää saamasta työtä?

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat