Taas oli mennä aamukahvi väärään kurkkuun Hesaria lukiessa. Sitran taholta taas komiasti yleistettiin työttömät, tällä kertaa köllöttelijöiksi. Kiitti! Etähalaus täältä!

”Köllöttelin” yli 500 päivää, ennen kuin pääsin ensimmäiseenkään työhaastatteluun!  Olisivatko työnantajat kiinnostuneet minusta aiemmin, jos ansiosidonnainen korvausaika olisi ollut lyhyempi?

Olen ollut työttömänä pian kolme vuotta. Saldona yksi tvo-koulutus (työvoimapoliittinen), toiseen koulutukseen en päässyt, nyt kolmas koulutushaku vetämässä. Tähän astiset kaikki kolme työhaastattelua ovat olleet vasta nyt, kun olen työmarkkinatuella. Siis yli 500 päivää köllötellyt.

Jos tulen valituksi tulevaan koulutukseen, pääsen kesäksi ehkä työharjoitteluun – työmarkkinatuella. Se on reilut 500 euroa netto. Kuukaudessa. Työstä.

Ihan huvin vuoksihan me työttömät köllötellään…

Postausta korjattu 14.1.2016/

No nytpä lipsahti! Lindholm kääntyi mielessäni Lindströmiksi. Hups. Näin voi käydä, kun aamusella unihiekat silmissä yrittää lukea. Kalikka kalahti. Älähdin ja väitin siis ministeritasolta asti tulleen tuon uuden luonnehdinnan työttömien arjen olotilasta. Siispä ministeritason anteeksipyyntö: Hei, sori siitä!

Ei nimittäin ollutkaan asialla ministeri L vaan - kuten teksti jo korjattuna kertoo - mm. talouden kasvua edistävän laitoksen herra L. Jaxuhali vielä sinnekin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat