Mistä sinä unelmoit? – kysyi minulta henkilöstöasiain ammattilainen. Kun olin juuri tullut irtisanotuksi. Siinäpä oli tunneäly kohdallaan. Jostain syystä unelmat eivät tuolloin tulleet ensimmäisinä mieleen.

Unelma onnesta. Rakkaudesta. Puolisosta. Lapsesta. Lapsenlapsista. Kodista. Talosta. Kesähuvilasta. Pihasta. Puutarhasta. Kasvihuoneesta. Saaresta. Veneestä. Autosta. Moottoripyörästä. Lottovoitosta. Lomasta. Matkasta. Ruskaretkestä. Koirasta. Kissasta. Hevosesta. Ystävästä. Terveydestä. Kauneudesta. Kuuluisuudesta. Ikuisesta nuoruudesta.Timanteista. Merkkivaatteista. Vallasta. Viisaudesta. Luovuudesta. Tasa-arvosta. Turvallisuudesta. Maailmanrauhasta.

Kuka unelmoi mistäkin.

Tuosta kysymyksestä on kulunut kolme vuotta – enkä vieläkään osaa vastata siihen. Tai on minulla yksi haave.

Työ. Voisi tehdä sitä, mitä osaa. Olisi hyödyksi. Olisi osa työyhteisöä. Saisi palkkaa. Olisi toimeentulo.

Eikö se ollutkaan vain yksi haave vaan tukku niitä? Ei saa toivoa liikaa. Ei, vaikka oikeus ansaita toimeentulonsa palkkatyöllä on – niin, se on perusoikeus. Se on kirjattu perustuslakiimme.

Mistä sinä unelmoit?

Kommentit (4)

Vierailija

Hieno kirjoitus. Unelmoin joulun vapaapäivistä? Töissä liian vähän porukkaa työmäärään nähden. Väsyttää!!

Vierastelija

Tällä hetkellä unelmoin auringonvalosta ja
. Merestä ja hiekasta,tai että saisi nukkua kevääseen asti...

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat