Muita (etenkin puoliskoa, lapsia, koiria) on helppo kieltää tekemästä milloin mitäkin. Välillä on hyvä sanoa itsellekin Ei. Eikä se vaadi kuin päätöksen.

Saunoessa sitä on kaivannut. Olutta.

Tekisi mieli käydä pitkästä aikaa vaa’alla, josko holiton kausi näkyisi myös elopainossa.

Kuuluin pitkään, itse asiassa 50 vuotta siihen kroppamalliin, ettei jatkuvasti tarvinnut miettiä, mitä syö. Olin aika sopivankokoinen, omasta mielestä. No ainakin joskus. ;)

Kerran muotialan ammattilainen sanoi minun olevan harteikas päärynä. Myöhemmin olen pohtinut, olikohan se sittenkään positiivinen arvio?

Ja kas! 50 tuli mittariin ja takuuaikani umpeutui. Näemmä. Niveliä alkoi kolottaa, paino on nousujohteinen; syön, liikun taikka en. Ja varsinkin, jos en. Liiku!

Vaatekaappi kertoo aika paljon. Ei tosin kaikkea. Jotkut vaatteet mahtuvat aina vaan.  Mutta joku oikeasti LEMPIVAATE kinnaa sieltä täältä. KÄÄK.  Miksi juuri niiden kohdalla käy niin?!

Ja se on muuten ihan höpöä, kun nyt mainostetaan, että voi laihtua vaikkei liikkuisi lainkaan. Syömisen pitää olla oikeassa suhteessa liikkumiseen ja päinvastoin. Muuten siinä käy lopulta kuin aikoinaan maata kiertelevän kansanryhmän edustajan hevoselle; justiin kun oppi oleen syömättä – kuoli pois.

Jokin aika sitten kävin kasvohoidossa (kiitti vielä kerran lahjakortista, kamut!) – oli pitkästä aikaa hienoa olla huollettavana. Tosin kosmetologi mainitsi kuin sivulauseessa, että iho oli vähän harmaa…

No, hiustenkin sävy alkaa löytyä värikartan harmaalta sektorilta.

Ett haittaaks se?

Kommentit (4)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat