"Juha Tanttu pohti pakinassaan (Helsingin Sanomat 22.10.96) sanonnan jäi kuin nalli kalliolle alkuperää. Sanonnan sisältämä ajatus on useimmille selvä: ’jäi, jätettiin yksin, hylättiin’. Epäselvää sen sijaan on, minkälainen olio se yksin jäänyt nalli tässä yhteydessä on. Väärien käsitysten sanakirjaa, jonka suomennoksen tarjoama selitys tuntuu luontevalta: kalliolle yksin jäänyt nalli ei olekaan räjähdekapseli vaan yksin vesikivelle jäänyt vesilintu, alli. Kukin voi edelleenkin itse tykönään kuvitella, mikä eläin – karhu, kissa, koira vai kenties vesilintu – vaikuttaa kalliolla kaikkein yksinäisimmältä." (Kielikello 4/1996)

 

Ammattiliiton edustaja luulee lohduttavansa sanomalla, että työnantaja on nyt valinnut helmensä. Ja että sillä on siihen oikeus. Kiitos, tämä lohduttikin suuresti. Tarvitaan moniosaajia. Kiitos tästäkin. Työtodistuksessa lukee, että työsuhteeni kesti 28 vuotta. Henkilö, joka todistuksen kirjoitti, osasi tiivistää kaikki ne eri tehtävät kaikilta noilta vuosilta yhteen lauseeseen. Tai ei se ole edes kunnollinen lause, ei verbiä, ei subjektia – vain neljä sanaa. NELJÄ!!! Kahdestakymmenestäkahdeksasta vuodesta. Varsinainen sanaseppo. Moniosaaja. Helmi! Hän. En minä.

Ammattiliitosta ei apua heru. Mitä kiivaammin pyydän, sitä vähemmän saan. Sen 28 vuotta maksoin jäsenyydestä.  Myös työttömän eurot kelpasivat. Vastinetta niille vain ei saanut.

Viimein ehkä koittaa se päivä, kun huomaan jotain kirkasta. Mikä peilissä noin kimmeltää? Timantti? Vähän himmeä pinnaltaan, mutta se se on. Pitäisi varmaan vähän kiillottaa ja tarkistaa hionnat. Kyllä siitä vielä hyvän saisi. Suorastaan loistavan.

Huonosti kohdeltu helmi himmenee ajan myötä. Jos sen helmiäinen lohkeaa ja sitä raaputtaa, mitä jää jäljelle? Hiekanjyvän ympärille kivettynyttä simpukan limaa. Siitä tulee arvoton ilman pintansa helmiäistä. Timantit sen sijaan – niiden säihke säilyy, ne ovat paineissa ja puristuksessa muodostuneita. Ja ikuisia.

Pitääkin muistaa ottaa aurinkolasit mukaan työhaastatteluun. Sille toiselle osapuolelle. 

Kommentit (4)

wuff

En ole lainkaan niitä "koiraihmisiä", mutta ehkä juuri siksi odotankin mielenkiinnolla koiramaisia kommentteja maailman menosta.

Miauu

Tosi hieno kirjoitus,lisää odotan mielenkiinnolla.Koirien temmellyksistä ja touhuista odotan.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat