Öylätti sentään! Örisisit varmaan jo sinäkin, jos olisit kokonaisen kuukauden yrittänyt keksiä aakkosista jotain positiivista! Kun tänä vuonna sattui karkausvuoden takia helmikuuhun 29 päivää, niin vähän väkisin tässä sitten aakkoset tunkivat mukaan kuvaan.

Mutta, takana on. Olinko kuukauden ajan huolettomampi? Enpä tiedä, tulevaisuus huolettaa edelleen. Silti välillä aika kului kuin siivillä lehtiä saksiessa.

Aloittaessani murehdin lehtien menevän pilalle. No menihän ne. Vaan kun lehdestä on yksikin sivu tärvelty, lopuillakaan ei ole enää väliä. Naks, naks, naks…Ja postauskuvien sommittelu ja muokkailu olikin tosi hauskaa.

Ehkä sitä negatiivista menneiden märehdintää oli vähän vähemmän, sen sijaan hyviin muistoihin palasin useammankin kerran.

Eikä siitä sitten aarrekarttaa tullut vaan

  

 

Onnen lyhyt oppimäärä.

Aika usein onni – se on kyllä lyhyydestään huolimatta aika iso sana - mutta ainakin hyvä olo, lymyää tavallisessa arjessa. Kunhan sen antaa tulla esiin. Siinä onnistuin aika hyvin. Ainakin välillä ;)

Vaan ens kuussa olen taas oma ihana itseni. Että huomiseen!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat