Juuri ennen nukahtamista kuulin ambulanssin ujelluksen sen kaartaessa ylös mäkeen, sairaalalle. Mutta klo 03.38 havahdun taas unestani.

Vanhus on levoton, se kääntyilee, maiskuttaa, nousee ylös, laskeutuu takaisin makuulle. Voi ei, älä sano, että on jano! Ei se sanokaan – sehän on koira! Onneksi se rauhoittuu ja alkaa taas kuorsata. Nuorempi koira oikaisee korviaan: fläp fläp fläp. Ynähtää ja huokaisee pitkään ja hartaasti. Jatkaa uniaan.

Jätin ikkunan yöksi auki, ajattelin kuunnella saapuvan myrskyn ääniä. Edes tuuli ei humise. Ehkä ensi yönä sitten. Jostain kuuluu variksen Kraak Kraak –huuto. Toinen vastaa kauempaa kraak kraak. Pikkulinnut vaihtavat ajatuksia: tsirp tsirp, tiytiy, tiluliiii, hyit huit hyiiiit, twiiiit twiiiiit.

Kun on hiljaista, jopa hiljainen kaupunkijuna kuuluu. Vaimeasti. Olen asunut suuren osan elämästäni radan läheisyydessä, junien ääniin ei yleensä edes kiinnitä huomiota. En edes muista, milloin viimeksi olen kuullut pitkän tavarajunan kolkkeen kiskoilla. Vai kulkeekohan niitä enää?

Tasainen, kevyesti resonoiva humina. Mikähän se on? Liian matala ollakseen tinnitus. Se taas on ikuinen, järkyttävän korkea iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii. Loppumaton. Ja verenpainekin kohisee korvissa. Pitikin taas syödä turkinpippureita illalla. Mutt kun ne on hyviä!

Niin se humina. Sen täytyy olla yläkerran ilmastointilaite. Ja yläkerran yökyöpeli siis valvoo myös. Lattialankut narahtelevat jalkojen alla. Työtuolin pyörät rullaavat lankuilla. Hmmmm. Saisipa nuori aikanaan yötöitä. Unirytmi olisi jo valmiiksi kohdilllaan.

Klo 05.17. Yön hiljaisuudessa äänet kuuluvat selvemmin. Mutta miten se meni, että kun metsässä kaatuu puu eikä kukaan ole kuulemassa, niin kuuluuko silloin ääntä? Tai siis että jos on hiljaista, niin kuuluuko ääniä? Eikäku, jos kuuluu ääniä, niin onko silloin hiljaista? Eikäku, ei helllv…..

tulisipa uni ja armahtaisi takaisin äänettömyyteen!

Kommentit (2)

Ria Hafren
Liittynyt17.8.2015

"Löysin" Sinut vasta eilen, kun kohtasimme KK-bloggaritapaamisessa.

Luin yo:n (ja tulen lukemaan monta muuta postaustasi). Sinulla on niin samantyyppisiä ajatuskuvioita ja tuntemuksia kuin minulla. "Hiljaisuuden äänet". Ihana sanonta, koska, kun on hiljaista, ei pitäisi olla Ääniä. Ollessani Mökillä, kuulen Hiljaisuuden Äänet yölläkin: Pieni tuulenvire koivuissa, jokunen lintu ääntelee, vaimea humina 2 km kaukana olevasta maantiestä...

Halauksin.  Ria  (Elämä on ihanaa - useimmiten-blogin pitäjä)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Hei! Onpa hauskaa löytää samanhenkisiä. Ympäristö tarjoaa loputtoman aihepiirin kirjoituksiin, kun vain malttaa hetken "kuunnella" ja tarkkailla sitä. Pysytään linjoilla!

Ai niin, meillä on muutakin yhteistä kuin ajatukset; kirjainyhdistelmä tk, minulla se on ainakin vielä määräaikaista. Siitä joskus toiste...ehkä.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat