Siihen Maapallo-pysäkkiin telakoituminen epäonnistui jotenkin. Hukkasin sittenkin yhteyden Maahan. Olen siis yhä ulkoavaruudessa. Yksin. Leijun. En saa otetta mistään. Painoton tila tekee olon epätodelliseksi.

Avaruuskeskus tosin ilmoitti painokkaasti olevansa puhelinyhteyden päässä. Aina. Tai siis ainakin silloin, kun joku vastaa puhelimeen.

Se antoi myös avaruuspuvun painoksi vain vajaan riisin verran tietoa. Siis paperia – ei matkaevästä! Tarkalleen 1470 grammaa painavaa ja punnittua tietoa. Ihan vaan vertailun vuoksi: vihkiraamattu kansineen päivineen painaa 890 grammaa. Kyllä. Punnitsin sen ihan itse. Ennen kuin sinkouduin ulkoavaruuteen.

No, kuka on lukenut vihkiraamatun kannesta kanteen? Ja muistaa lukemansa?

Just.

Meidän noviisien kuitenkin oletetaan hanskaavan tuo puolitoista kiloa materiaalia tuosta vain. Viikon kokemuksella. Kun työpäivien pituus matkoineen on ollut 11 tunnin molemmin puolin, aivot kieltäytyvät yhteistyöstä viimeistään kotimatkalla.

Teoriaprujun ohella on vaihdeltu vaihtuvia ja haihtuvia! salasanoja tusinan verran ja taisteltu erinäisten tietoliikenneyhteyksien kera. Ei tainnut yksikään ohjelma aueta ja toimia niin, ettei jonkun kone aina jossain vaiheessa huutanut hoosiannaa. Eläköön tietotekniikka. Jess.

Niin se työ. No eihän me sitä vielä olla tehty. Ei olla ehditty. Oikeasti. Pari kertaa muka kokeiltu ja vierestä katseltu. Heh.

Eipä sillä, etteikö me tämä homma otetakin haltuun. Vielä joskus. Ollaanhan me valioita kaikkien muiden hakijoiden joukosta ;). Jos  parin kuukauden rekryprosessin tahkoaa läpi, niin kai minutkin on joku jossain kehityskelpoiseksi luokitellut. Luotan siis siihen.

Silti A4-arkit leijailevat ympärilläni. Salasanojen meri velloo. Yritän huhuilla vielä kerran: Kuuleeko Maa???

Terveisin Alli linnunradan ulkolaidalta

Kommentit (4)

-mökö

Älä sure, kyllä se painovoima vielä voittaa! Se on fakta - on tähän keski-ikään mennessä todistettu useammallakin rintamalla :). 

Paperi kerrallaan, asia kerrallaan, salasana kerrallaan. Siitä se lähtee.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat