Siinä se. Materiaali, jonka avulla pidän huolet loitolla kuukauden ajan. 29 päivän ajan. Jos onnistun, näytän lopputuloksen myöhemmin. Ehkä.

Aloitin valmistautumisen jo tammikuun alkupäivinä. Selailin lehtiä löytääkseni hyviä kuvia kartalleni.

Selasin yhä lisää lehtiä kiinnostumatta oikein mistään erityisesti. Huolestuin. Vähän pelästyinkin. Enkö oikeasti osaa enää edes unelmoida?!

Tästä voikin tulla hikisempi urakka kuin oletin. Ei tulekaan karttaa, tulee jotain muuta. Ehkä.

Hyvien kuvien tai voimasanojen (EI, EI niitä: #¤#%&=? vaan toisella tavoin voimaannuttavia sanoja!) löytäminen tuntuu työläältä ja lisäksi

minun on vaikea tarttua saksiin ja rikkoa sivun ehjä reuna. Lehtihän vahingoittuu lopullisesti. Se ei ole enää yhtä lukukelpoinen kuin ehjänä. Nyyh.

Oikeasti. Uusi lehti saa aina sormet syyhyämään. Mitähän tällä kertaa löytyy? Enkä raatsisi päästää luettujakaan lehtiä maailmalle. Voin selailla niitä yhä uudestaan. Lähes aina löytyy jokin kuva tai tekstinpätkä, joka koskettaa. Uudestaankin.

Joojoo. Tiedetään. Pakkohan niistä on luopua. Joskus.

Tämä mm. lehtiin liittyvä piirre on perintöni, minkä sain. Pyytämättä. Muttei yllätyksenä. Kerron siitä joskus toiste. Ehkä.

Nyt sakset käteen – ja NAKS, NAKS…

Kommentit (2)

EL

Ota näkökulmaksi kolibrin mieli. Kolibrin on maailman ainoa lintu, joka osaa lentää eteenpäin, taaksepäin, pysyy paikoillaan, lentää ylösalaisin. Näet unelmasi monesta suunnasta. Ehkä jo elät unelmasi. Onnea helmikuun huolettomuuteen.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat