Ladyt. Tytöiksi nimittelevät mielellään vieläkin itseään, mutta päätin kymmenisen vuotta sitten, että tyttöys on meiltä mennyttä aikaa. Meitä on seitsemän jo jonkun verran elämää nähnyttä naista.

Siis Ladyt, nuo ihanat ystävät jo lapsuudesta ja teinivuosilta seuraavat mukana yhä. Ollaan jaettu ilot ja surut jo vuosikymmenten ajan. Naisten suusta –postauksesta löytyy Lady jos toinenkin.

Koko porukalla tavataan muutaman kerran vuodessa ja yksi viikonloppu pyhitetään vain meille. Nelikymppisille kokoonnuttiin Riihimäelle (Oliko ne palomiehiä siinä viereisessä mökissä? - Eikäku, nehän oli niin nuoria, mahtoi niitä harmittaa räkättävä tätilauma naapurina!)! Siitä se taisi säännöllistyä, meidän omat viikonloput. Näiden tapaamisten jälkeen hymyilyttää aina päiväkausia. Eikä me niitä miehiä - oikeesti - tarvita silloin hauskanpitoon, ei omia eikä toisten!

Tapaamisten välillä Whappi uhkaa kaatua, kun viestikeskitys iskee päälle. Eikä säästy sähköpostikaan bittihyökkäyksiltä, kun kymmenet viestit sinkoilevat eestaas, kun sumplitaan aikatauluja - ja varsinkin niitä kilometrin pituisia viikonlopun ruokaostoslistoja! - yhteensopiviksi.

Pari näistä Ladyista pitää vielä huolta kunnostanikin. Siis yhdessä vedämme toisemme vähän väkisin liikkeelle. Yksin olisi helppo keksiä hyviä syitä jäädä sohvalle ;). Käymme yhdessä kävelyillä ja kuntosalilla. Silloin saan puhua. Muutenkin kuin yksinäni. Olen kyllä hyvä siinäkin.

Yhteiset hetkemme ovat kullan arvoisia. Kiitos, että olette, Ladyt! <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat