Osallistuin pari vuotta sitten tvo-koulutukseen (työvoima  – tarkoitus on, että sitten työllistyisi). Ja hah.

Karsiuduin jo alkumetreillä. Ei sitä selitelty. Viikon kuluttua sain kutsun palata. Ja hah hah. Juuri, kun olin keräillyt itsetuntoni riekaleita aina yhtä raastavasta hylkäyksestä.

Mutta. Koulutuksessa oli hauskaa. Oikeasti! En olisi ikinä uskonut työttömyyttä niin hillittömän hauskaksi. Vertaistuki ymmärsi vitsin jo alkusanoista, mitä tulemassa kulloinkin oli. Me hirnuimme vedet silmissä. Usein. Kouluttajaparat eivät aina edes älynneet lausuneensa mitään huvittavaa. Niin erilainen huumorintajukin on ansiotyötä tekevillä – ja meillä muilla.

Eräs kouluttajista kertoi myös, etteivät ryhmää arvioidessaan uskoneet minun haluavan tätä. Koulutusta. Ja siis työtä sen jälkeen. Ja hah hah hah.

Minulla kun on karmea, häpeällinen salaisuus menneisyydessäni. Ihan totta. Samaan häpeälliseen kokemukseen kompastun jokaisessa työhakemuksessani. Kun en voi jättää kertomatta, mitä tein yli kymmenen vuotta. Enkä olisi milloinkaan voinut kuvitella, että se joskus kääntyisi minua vastaan. Ja hah hah hah hah.

En kelpaa entisiin tehtäviini, enkä kaiketi muuhunkaan työhön, sillä minulla on se. Menneisyys.

Lapsuudessani luistelukentällä oli suosittu ”kuka pelkää mustaa miestä?” -leikki. Nykyisin se on varmaankin epäkorrektina kielletty. Suosio olisi kuitenkin taattu tyky-päivillä, kun leikki muokattaisiin muotoon ”kuka pelkää esimiestä?"

 – Ainakin rekrytoijat pelkäävät. BÖÖÖÖ!

 Ja hah hah hah hah haaaa.

Kommentit (5)

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Onpas tosiaan karmea tahra menneisyydessä :). Jaan tekstisi illalla KK:n Facessa. (Terveisin esimies itsekin)

Vierailija

Siis en nyt ymmärtänyt mikä on se karmea menneisyys vai enkö löytänyt lopputarinaa? Jäi kovasti kiinnostamaan.

Mitä?

Muuten hyvä teksti, mutta se biiffi kyllä käi uupumaan. Mikä menneisyyden tahra estää työllistymisen?

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Oih. Kun omia jupinoitaan - kohinaa korvien välissä - kuuntelee päivät pitkät , niin ne tulevat itselle selviksi ja sileäksi kuin pläkkipelti. Ei ollut tarkoitus piinata lukijoitani kysymysmerkeillä. Sorry. Mutta hmmm. Oliko teksti niin pelottava, ettei loppuun asti kyennyt lukemaan?

Epätietoiselle vinkki löytyy myös ensimmäisestä kommentista.

Minähän kirjoittelen asiasta ja varsinkin sen vierestä ja yleensä vähän suupieli vinossa. Upeaa, aurinkoista viikonloppua kaikille! B-)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat