Mieleni on yhtä musta kuin tämä marraskuinen aamu.

Tunnen raastavaa kateutta sinua kohtaan.

En voi ymmärtää, miksi sinä saat sen kaiken.

Miksi sinut ja minut on luotu niin erilaisiksi?

Miksi sinä saat sen, mitä eniten kaipaan ja tarvitsisin?

Sinä, senkin…..

 

 

karhu!?

Miksi meistä kahdesta vain sinulla on oikeus vetäytyä talviunille?

Kommentit (7)

Vierastelija

Kateellinen minäkin karhulle...talviunille voisin mennä minäkin. Haukoitus...

Vierailija

Aivan mahta ajatus,kannustan.Kateelinen todellakin karhulle.Eiköhän mennä talviunille !!!! Yhdessä.Hihii !!!!

wuff

Kannatan! Marraskuussa mennään unille ja helmikuussa sitten taas kömmitään kuin karhut pesistään, hieraistaan silmiä ja (anteeksi) kakataan, mutta sitähän, sitähän se elämä on. 

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat