Luulisi, että kirppariasiakkaita on erilaisia yhtä paljon kuin kenkäpareja, joita kirpparin kynnyksen yli kulkee. Juu. Vaan näin ei ole. Myös kirppariasiakkaat voidaan luokitella käyttäytymisen mukaisesti.

Isoäiti on myyjän unelma-asiakas. Hän tulee lapsenlapsen kanssa ja jo ensimmäisellä käytävällä käydään kovaääninen keskustelu: ”Muttku mä HALUUUUN! YÄÄÄÄ!!! Sä oot ihan tyhmä!” Isoäiti vastaa: ”Voi Janne-kulta, sulla on jo kymmenen samanlaista autoa kotona. Mutta jos mummi nyt tämän kerran...”

Nämä janne-kullat ovat parhaita myynninedistäjiä ikinä, sillä sama keskustelu käydään myös käytävillä 3, 5, 7 ja 8 koskien palapeliä, pehmoa, legopakkausta ja vielä robottia, jolta puuttuu toinen käsi.

Vihdoin kassajonossa pohditaan, mikä viikonpäivä nyt onkaan ja onko nyt namipäivä vai ei. ”… mitä se äitikin sanoisi, mutta jos mummi nyt tämän kerran…”

Keräilijä poimii mukaansa kaiken, mikä ehkä kiinnostaa. Edetessään käytävillä hän ripottelee jo kerran valitsemiaan tuotteita pöydille ja jättää lopulta viimeisetkin yhdelle paikalle keoksi. Myyntipöydällä jo olevien tuotteiden päälle.

Mitäpä väliä, että myyjät ehkä olisivat tarvinneet ne eurot myynnistä. Tai edes tuotteet takaisin, jos eivät menekään kaupaksi.

Äiti tulee työntäen lasta rattaissa ja tuttuja tavatessaan parkkeeraa kulkuneuvoineen käytävän keskelle. Tai sopivasti siihen myyntipöydän viereen, niin että pikku-Oskari juuri ylettyy tarraamaan tikkarista tahmeilla käsillään hurmaavaan pehmoleluun. Ja pyyhkii vuotavan nenänsä sen pörröiseen kylkeen.

Mies kulkee rivakasti käytävältä toiselle ja zoomaa jo kaukaa, onko mitään elektroniikkaa näkyvillä. Kaikki autoon liittyvä poimitaan lähempää tarkastelua varten. Jos se ei kelpaa, tuote koosta riippumatta läjähtää takaisin pöydälle. Siihen astioiden päälle.

Hypistelijä tahtoo tuntea sormissaan, miltä tuote tuntuu. Myös ne pakatut verhot ja pöytäliinat. Kun pakkaus on kerran avattu, ei sitä enää kannata uudestaan sulkea. Saavat muutkin kokeilla. Pöydän muut tuotteet jäävät sen kirjaillun pöytäliinan alle. Ja pikku-Oskari pyyhkii nenänsä siihenkin.

Hyypiö ei vaivaudu maksamaan tuotteesta pyydettyä kahta euroa. Tuote katoaa jälkiä jättämättä. Tai korkeintaan rytätty hintalappu löytyy pöydän takanurkasta.

Samaan päätyy epätoivoinen, joka kirpparilla jo kauan kierreltyään ykskaks havahtuu ikävään vedontunteeseen... Hänpä nappaa nopeasti myyntipöydältä avaamattomasta pakkauksesta pikkuhousut ja kipaisee wc-tiloihin viimeistelemään asunsa. Huonomuistinenkin taitaa olla.

Kommentit (4)

Malva
Liittynyt27.11.2014

Hyvä kuvaus asiakkaista :) Lisäksi vielä se kirpputorin yrittäjä joka jatkuvasti "unohtaa" tilittää ne vähäiset eurot jotka joku tunnollinen kunnollinen asiakas on maksanut tuotteesta johon pikku-Oskari on nenänsä pyyhkinyt...

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat