Osta työtä Suomeen -päivää vietetään tänään.

En käy kasvohoidossa. En jalkahoitajalla. Enkä hierojalla. Kampaajalle menen ehkä pari kertaa vuodessa. Mutta leikkautan vain hiukseni, ilman mitään ylimääräisiä käsittelyjä.

Lääkäriin en mene. Yksityisen lääkäriaseman hinnastoa en uskalla edes katsoa. Toivottavasti en sairastu, sillä lääkkeistä ostan vain markkinoiden huokeinta ibuprofeenia.

Vaatteeni ja kirjat ostan kirpparilta. Ruokakaupasta haalin mukaan oranssit hintalaput. Ja muut tarjoukset.

En käy elokuvissa. Enkä teatterissa. Konserteissakaan minua ei näy. Matkustan vähän. Liian vähän. Siksi julkisen liikenteen hinnankorotukset ja linjasupistuksetkin on pakko toteuttaa.

Maksan veroja. Suhteessa tuloihini nähden enemmän kuin moni. Mutta silti liian vähän. Kun en käy töissä.

Tupakoinnin lopetin vuosikymmeniä sitten. Saunaolueni haen etelästä päin. Siten paheistakin – tehdyistä ja tekemättömistä, jäävät verot tulematta Suomeen.

Se on siis miun syytä!

Jos Suomi kaatuu.  

Kommentit (1)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat