Koiraperheessä mattopyykkiä tuppaa tulemaan ympäri vuoden. Varsinkin, kun toinen alkaa olla dementikko - siis toinen koirista! ;) - eikä enää muista tultiinko ulos vai mentiinkö sisälle.

Ja nythän on loistava ilma pestä mattoja. Mattolaiturin korvatkoon terassi. Tulee sekin pestyä. Mäntysuovalla. Mikä tuoksu!

Mitenkö kuivuvat? Yöksi varmaan taas pakastuu. Ja hei, ennen kuivattiin talvipyykit vintillä pakkasessa. Hyvin kuivuivat.

Ja mikä tuoksu! Muistatko?

Kommentit (4)

Vierastelija
2/4 | 

Mattojen pesu on terapeuttista puuhaa, varsinkin vanhanaikaisella mattolaiturilla. Ja se ihana mäntysuovan tuoksu !

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Joulukuu
2018
2017
2016

Kategoriat