Työttömyydestä ei pidetä vapaata, ei lomaa eikä edes saikkua. Työtön on työtön myös viikonloppuisin. Asia kulkee koko ajan mukana. Halusinpa tai en. Kun arjesta katoaa rytmi, askel hidastuu kuin huomaamatta. Sitähän voi alkaa jopa sammaloitua.

Mutta. Työtönkin voi ja SAA käydä joskus vaikka mökillä. Iloita hetken auringonpaisteesta. Nauraa kippurassa puuvajan nurkalta löytyville kengille. Takaraivossa se silti herkeämättä takoo. Työttömyys.

Ei sitten Mol(l)ista duuniin. Sillä eihän siitä TE-toimiston työtarjouksesta mitään kuulunut. Ja olen siis ollut siellä vakiasiakkaana kolme vuotta kaksi kuukautta ja neljä päivää. Yhteensä 1161 päivää. Tuhatsatakuusikymmentäyksi päivää:

3,18 vuotta

38,14 kuukautta

165,86 viikkoa

27864 tuntia

1671840 minuuttia

100310400 sekuntia

Työttömänä. Ihan jokaisen hetken.

Kuinka usein sinä saat työssäsi negatiivista palautetta? Et suoriutunut tehtävästä riittävän hyvin? Et kelpaa? Työttömän työ on hakea töitä. Juu. Ja työtön saa tällaista palautetta jatkuvasti – riippuen siitä, kuinka paljon hakemuksia jaksaa lähetellä. Ja silti pitää kääntää poski uuteen iskuun valmiina. Pitää luottaa tulevaan. Uskoa omiin kykyihinsä.

Aina en ole jaksanut uskoa.

Mutta oho! Etä-, osa- ja vielä määräaikainen. Työ. No, nykyään työelämä on kuulemma sirpaloitunutta. Onhan tässä itsekin ollut kappaleina, ihan hajalla. Miksei siis jatkossa sirpaleinakin. Mutta että kelpaan sittenkin. Johonkin.

Hehee. Tänään on näpeissäni ti-ty-töi- mikä se nyt oli – työsopimus. Ihan oikea. :)

Ei se Mol(l)in kautta tullut. Ihan vanhanaikaisesti vastasin lehti-ilmoitukseen. Sellaiseen rapisevaan paperiin painetussa lehdessä oli ilmoitus, tiedätkö? No, nuoremmat eivät ehkä voi tietää, mutta sellaisiakin vielä tehdään. Koska ne ovat käteviä. Ne lehdet. Ja ilmoituksetkin. Eläköön printtimedia!

Hakemukseen vaadittu kuvakin oli kerran huvin vuoksi napattu otos naamasta ”just nyt”. Ei mikään tekemällä tehty, harkittu ”olen hyvä, fiksu ja varmasti pätevämpi kuin kukaan ikinä” -foto.

Ihmeitä siis tapahtuu. Onnellisia asioita. Mollista duuniin. Eikäku tai siis sävellaji voi yllättäen vaihtua mollista – duuriin. Ja elämään löytyy uudestaan rytmi.

Alli siis lennähti sittenkin sammaloituvalta kallioltaan. Ainakin hetkeksi. Vaan eipä huolta, viistolla pinnalla tuli keikuttua niin kauan, että vinolta moni asia näyttää varmaan jatkossakin. ;)

 

Kommentit (10)

Pii
Liittynyt29.2.2016

Oi mahtavaa - jos nyt ymmärsin oikein? Olen kokenut nämä tuntemuksesi ja kirjoitat niistä hyvin - koskettavasti , jos niin voi sanoa tällaisesta asiasta. Ne koskettavat koska on tuntenut ne samat tunteet. 

Mutta onnea uuteen! Itsellänikään ei tullut mollin kautta. Tuli sattumanvaraisen, yhtäkkisen, osa-aikaisen, väliaikaisen kautta. Toivon että sinulle käy samoin ja kirjoitat siitäkin. 

Ihan mahtavat kengät. 

Jokainen voi olla kokki

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014

Olipa hauska kuulla! Lämpimät onnittelut, Allina kalliolla! Toivotaan, että työpaikka on kiva ja siitä seuraa paljon uutta ja hyvää. Toivottavasti bloggaat edelleen ja kerrot jatkossakin kuulumisiasi.

Vierailija

Onnea Alli ja kaikkea hyvää työhön ja elämään! Kerrothan meille miltä maailma näyttää taas työmaalta katsottuna. Pieni viistous näkökulmassa on vain hyvästä - silloin ei haksahda pitämään asioita itsestäänselvyytenä. 

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Kiitos onnitteluista! <3 Mahdanko ihan vielä edes ymmärtää, mitä on tapahtunut...

Varmasti jatkan bloggailua, kunhan kerkiän. Havainnoin nykyisin ympäristöä hakien hauskoja kuvauskohteita ja kuvakulmia sekä aiheita postauksiin. Ja nyt pitäisi ehtiä töitäkin tekemään =)hehee!

Ajan kanss. Katsellaan.

Niin, nuo kengät. Nekin on peritty. Heh.

Pioni
Liittynyt7.3.2016

Voi miten hienoa kuulla! Itse olen juuri saamassa irtisanomisilmoituksen - hetkellä milloin hyvänsä, kun postiluukku kolahtaa. Työelämää takana kokopäivätyössä 32 v ja äitiyslomat välissä, joten yllättävä ja suurikin elämänmuutos tulossa.

Onnea uuteen elämänvaiheeseen!

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat