Jokaisella on kotonaan esineitä tai asioita, joita ei niin mielellään esittele. Ainakaan julkisesti. Tai ainakin minulla on.

Siksi piilotinkin jo

Kirpparikamat. Ne kaikki laatikot ja Ikean siniset kassit, jotka lojuvat kodinhoitohuoneen pöydällä, tuoleilla ja lattialla. Milloin kävinkään viimeksi kirpparilla myymässä?

Ne kaikki rojulaatikot, jotka aikuiset lapset ovat roudanneet omien muuttojensa yhteydessä tänne meille. Miksi aina MEILLE?

Pesemättömät matot. Niitä riittää koirataloudessa. Jopa niin paljon, etten keksi tarpeeksi isoa piilopaikkaa. Kukahan pesisi ne kaikki? Matot. Vaikka ne piilotkin.

Keittiöstä ne kaikki oudot purnukat, joita ei ole käytetty yhtään mihinkään. Ainakaan pariin vuoteen. Miksi ne silti ovat pöydän takanurkassa? Ei. Meillä ei ole erityisen isoa pöytää keittiössä.

Se Smoothie Maker, joka hajosi kaksi vuotta sitten. Tai ehkä se toimii vielä, mutta viimeisen käyttökokemuksen jälkeen kukaan ei ole enää uskaltanut kokeilla.

Sen samaisen Smoothie Makerin sekoituskipot kansineen. Miksi nekin ovat yhä pöydällä? Ehkä ne odottavat rohkeaa kokeilijaa?!

Ne kaikki aikakauslehdet, joista joskus, jonain vuonna leikkelen itselleni aarrekartan. Onko niiden pakko odottaa saksintaa olohuoneessa?

Kaksi isoa valokuvalaatikkoa, jossa on vanhempieni vanhoja valokuvia tuntemattomista sukulaisista. Joita en ole koskaan tavannut. Selailen kuvia välillä. Olohuoneko niillekin on se ainoa oikea paikka?

Ne kolme tuhannen palan palapeliä kaapin päältä. Ei ole ollut aikaa koota. Ja taas olohuoneessa. Onkohan olohuoneen nimitys tullut siitä, että kaikki tavarat kerran tultuaan OVAT siinä huoneessa? Ainakin meillä. Ei. Olohuoneemme ei ole erityisen iso. Eikä tilava. Miksihän?

Puoliskon puukkokokoelma makuuhuoneesta. Mitähän sekin kertoo suhteestamme?

Puoliskon pikkuautokokoelmaa sieltä täältä. Mitähän se taas kertoo puoliskostani?

Mainoskalenteri eteisen seinältä. Tilalle laitan puoliskon taskukelloja (kolmea ei voi kai kutsua kokoelmaksi vai voiko?)

Kuolinpesän asiapaperit. Ikean sininen kassi on muuten todella hyvä säilytysratkaisu. Kaikelle. Siihen kassiin on kätevä sujauttaa se jokakuinen pankin tosite. Kun maistraatissa asiat eivät tapahdu. Ne jäävät sinne!

Talvivaatteet naulakosta. Hei, nyt on kesä! Tosin jokin aika sitten sain viestin Hämeestä, jossa satoi lunta. Oikeasti. Heinäkuussa?! Entä, jos sitä talvitakkia sittenkin tarvitsee ensi viikonloppuna?

Takuuvarma keino saada siivous sujumaan pikavauhdilla, on sopia, että toimittaja ottaa kuvaajan mukaan kotikäynnille. Toimii!

Mitä sinä piilottaisit?

Minä voin enää ristiä käteni ja ryhtyä odottamaan. Alkaa jännittää. Kaikkeen sitä tuleekin lähdetyksi mukaan. Mitähän tästäkin taas syntyy?

Lue sinäkin se sunnuntain Hesarista! :)

Niin, valokuvalaatikot - no nehän piti kaivaa kätköstään esiin. Hehee.

(linkki Hesarin artikkeliin lisätty 8.8.16)

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat