Jos tulisit kotiini lauantai-iltana, pääsisit puulämmitteisen saunan lempeisiin löylyihin. Jos olet ujo, etkä keskustelisi kanssani vilkkaasti pienen iltapalan äärellä, voisimme vajota sohvalle turvalliseen hiljaisuuteen ja katsoa Nuori Morse tms. brittidekkaria. Ei haittaa, vaikka ne ovat uusintojen uusintoja.

Pitkäaikainen haaveeni on saada kirjoittaa. Jaa, vaan sehän on jo vähän toteutunutkin, tässä blogissa. Luovan kirjoittamisen kurssilta jäi mieleen, että pitää vain kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa. Niin ne sanalukotkin aukeavat. Ja tarinaa alkaa tulla kuin itsestään. Aika usein.

Ulkoiluvaatteeni pääsevät ulkoilemaan ystäväni kanssa, kun otamme kävelysauvat ja lähdemme lenkille (siis köpölle) yleensä kerran viikossa. Lisäksi ulkoilutan vaatteitani samalla, kun puoliskoa ja Maisaa (se nuorempi russeli) pitää tuulettaa. Lastenlasten kanssa ulkoillessa tuulettuu kaiken muun ohella myös kitarisat. ;)

Tarjoan vieraille kahvia!  Meiltä saa AINA kahvia. Ja kahvin kanssa pitää olla ainakin keksejä. Ruokapuolen hoitaa joku muu, mutta ne oheissalaatit kyllä syntyvät minultakin. Kokkina olen tumpula, mutta minulla on aina vahva mielipide siitä, mitä, miten ja kuinka paljon tarjotaan, kun tarjotaan.

Käsitöiden tekemisestä ajattelen, että ne ovat vähän liian aikaa vieviä minulle. Olen lyhytpinnainen. Pitäisi saada valmista heti. Edes pian! Siksi neulon vain minitumppuja. Tein kyllä jokin aika sitten (pari vuotta sitten) yhden kanavatyön, toinen odottaa aloittamista. Ja sitten pitäisi enää ommella tyynynpäällisten taustat ja ommella ne kiinni ja ostaa tyynyt ja…

Eläimet ovat minusta hauskoja. Jos ne ovat koiria. Kissatkin menettelevät. Hevoset, ei - liian isoja. Lehmät – isoja ja se kieli! Lääääääps! =D Lintuja en tahtoisi käsitellä, ovat niin arvaamattomia läpsiessään siipiään. Sitten ne matelevat, yyyyh. EI niitä. Joskus tosin pohdin, olisiko lemmikkigekko kiva. Timanttikaulapannalla varustettu. Kotiin tullessa tulisi vastaan ovelle kuin kissa. Päätin, ettei sittenkään. Sukkikset olisivat aina riekaleina. Ne suomut...

Salainen paheeni on…mikä? En tunnusta. Mitään.

Kun haluan hemmotella itseäni, mielelläni menisin hierontaan tai kasvohoitoon. Tyydyn kuitenkin karkkipussiin (PITÄÄ olla salmiakkia ja hedelmäkarkkeja sekaisin), sipseihin ja hömppäleffaan keskenäni.

Heitän haasteen KIRJOITA POSTIKORTTIIN -bloggarille. Täydennä sinä vuorostasi nämä lauseet.

 

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat