Keskiyön jälkeen odottelin taas kerran unta. Päässä alkoi pyöriä pyyntö

tai suorastaan vaatimus se taisi olla.

Tule uni untuvainen

höyhenin peitä huoleni

hahtuviin hukuta harmini

päästä unen pilvelle

anna lepo aamuun asti.

Uni! Tule jo!

***

Lopulta. Nukuin ainakin reilut kolme tuntia. Mutta riittikö se pääparalle?

Tämän perusteella...

Juu ei. Jätän runoilun muille.

Omaksi unimantraksi otan kuitenkin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat