Oho. Onpa täällä väljää. No, onhan nyt kesäaika. En muista nähneeni parkkihallia näin tyhjänä.

Hetkinen, hei. Onkohan noi lasiovet edes auki? Normaalisti kävelen rivakasti kohti kauppojen ovia. Liiankin. Olen joskus jopa törmännyt ”liian hitaisiin” sähköoviin. Ja joutunut peruuttamaan muutaman askeleen – ja vilkuttamaan sille kameralle siinä oven yläpuolella. Että ne jotkut sensorit huomaisivat mut. Heh.

Nyt etenen hitaasti ja varovasti. Etten näytä pöljältä – jos se ovi ei aukeakaan. Tosin ei täällä ole ketään näkemässä, kuinka pöljältä näyttäisin.

Huh. Aukesi se. Mutta rullaportaat eivät hievahdakaan. Liikkeiden metalliset turvaverkot ovat ja pysyvät alhaalla. Edes kahvila ei ole auki. Eikä yksikään ravintola.

Oikeesti! Missä kaikki on???!

Nukunkohan mä – onkohan tämä unta?

Vilkaisen kelloa. Tasan kahdeksan. Aamulla. Hah.

Tähän aikaan kannattaa siis tulla kauppaan. Eipä oo ruuhkaa.

…ps. Olin ihan harkitusti liikkeellä. Labraan heti aamusta. Läpi aution kauppakeskuksen. Muuten hyvä idea – mutta se aamukahvin saanti ei ollutkaan niin kätevää kuin etukäteen suunnittelin.

Kommentit (2)

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015

Olen joutunut miettimään samaa ihan joka aamu! Töihin fillaroidessa mieleen on hiipinyt toiveikas ajatus, että jos nyt onkin vaikka sunnuntai ja mä vaan muistan päivät väärin.. Mutta eih, arki on.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat