Äitini puhui vuosikaudet rakentavansa pelkistä lankuista ja tiiliskivistä itselleen lehtihyllyn. Hylly jäi aikeeksi, mutta siinä sitten säilytettäviä lehtiä kertyi ja kertyi ja kertyi...Varmaan kokonaisia vuosikertoja olisi ollut pilvin pimein. Olivat vain niin sekaisin ja tuhottomin määrin, että suurin osa on jatkanut nyt matkaansa paperinkeräykseen.

Mutta. Geenit määräävät kuulemma keräilijöiden toimintaa. Siksi en mitenkään voinut kaikkia lehtiä(kään) hävittää! Vanhimmat ovat 40-luvulta. Minulle aarteita. Jostain syystä tultaessa 80- ja 90-luvulle asti lehtipinoissa, ei säästäminen tuntunut enää niin tärkeältä. Se aika tuntuu olevan niin lähellä. On kuitenkin joitain numeroita tallessa. Ainakin omien lasten syntymävuosilta.

Viime kesänä lahjoitin kassillisen vuoden -85 lehtiä Vantaan museon teemakohteeseen asuntomessuilla. Vain kassillisen. Löysin sen vuoden loput lehtipinot vasta sitten myöhemmin, loppukesästä.

Hyllylevyjä ja tiiliskiviäkin olisi myös ollut. Mutta päädyin hyödyntämään vähän eri materiaalia. Tämän hyllyn nimi on Suuret venäläiset klassikot =). Eihän ne yksinään olisi riittäneet, niin saivat seurakseen myös Valittujen Palojen Kirjavalioita.

Kunhan kesällä kerran on aikaa, niin istun vintillä hyllyn ääreen ja humahdan menneisiin vuosikymmeniin.

Kommentit (2)

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015

Mä tein Rankan karsimisurakan ja nyt kaikki mahtuvat kirjahyllyyn ja siinä on vielä sellaisia ilmavia rakojakin välissä.
Mutta oli se rankkaa. Ja kohta alkaa näyttää siltä, että projekti pitää tehdä uusiksi. Pitääköhän turvautua Marie Kondoon?

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat