Hesassa on Mummotunneli. En oo käynyt, mutta kuulemma. Eikö ole hyvä, että mummoille on edes välillä paikka, missä kokoontua. Onhan se ikävää, kun niitä parveilee ympäriinsä. Häiritsevät metakallaan kunnollisia työssäkäyviä ihmisiä.

Entisaikaan intiaanivanhukset sentään älysivät vetäytyä vuorille, kun tulivat yhteisölleen tarpeettomiksi. Vaan eihän nämä nykyhylkiöt, yli viiskymppiset, älyä. Ei. Villiintyneet mummolaumat täyttävät kaupunkien ja kirkonkylien keskustat. Ja häiriköivät.

Eivät auta etälamauttimet eikä mitkään. Nousevat iskujen jälkeen maasta käsilaukut tanassa kuin zombit yhä uudestaan ja hokevat: ”Anna työtä. Anna työtä.” Jotkut alentuvat jopa kerjäämään: ”Ann ny, ann ny töitä, ees osa-aikaista. Anna ees nollasoppari. Antaisit ny!” Säälittävää.

Perustetaan Mummomäki! Onhan Suomessa noita nyppylöitä, ainakin Ruka, Olos, Luosto, Pyhä… Joku sellainen fixattaisiin mummoille sopivaksi. Ja eristettäisiin. Tietysti. Suurtehokaiuttimista laitettaisiin houkutusääneksi 70-luvun purkkadiskoa ja taustalle kuulumaan skumppapullojen poksahduksia. Sitten vaan odoteltaisiin.

Jo alkaisivat kaupungit ja kirkonkylät hiljentyä. Mäen alarinteeseen asennetuista riistakameroista voisi seurata mummojen kokoontumista alueelle. Eikun portit kiinni ja avaimet kuusenlatvaan.

Voisihan sinne muutaman koomikon hankkia stand upia vetämään. Ike, pari Pavea, Late, Maukka, Beni ja Sepi voisivat vuoropäivinä kertoa, miten pitkän työuran jälkeen Mies on palkkansa (palkkionsa ja ne verottomat kulukorvaukset) ansainnut.

Kyllä me mummot naurettais niin. Ja pian mäeltä alkaisi kuulua lasien kilahtelua ja laulua: Korkkarit kattoon…

Valtakuntaankin palaisi rauha. Ja tasapaino.

Kommentit (8)

Marjan Hetkiä
Liittynyt17.10.2015

Kiitos hauskasta ajatuksenjuoksustasi. Minä mummu tulisin heti mukaan kilistelemään ja kantoja kattoon kopistelemaan. Sanasi piristivät kummasti näin harmaata sateista päivää. Mukavaa viikon jatkoa!

EW

Luin blogiasi ja huomasin hui hirvitys että siinä hujahtikin monta tuntia! Uppouduin elämänmakuiseen tekstiisi niin innolla, että unohdin ajan kuluvan täälläkin päässä! Tämä oli kyllä se timantti kaikkien tekstien joukossa, vaikkakin suurta hilpeyttä koiratekstit herättivät:) Hiivattu, olet sä vaan melkoinen tyyppi. Itse työttömyydessäni kieriskellen mietin, miksi ei tullut pidettyä blogia tai harrastettua, vaikka palapeliä tai whatever. Tyylinsä kullakin, sano sammakko kun altaassa polski. Kesää odotellen, josko ne kukatkin saisi taas puutarhassa elvytettyä! :)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat