Varoitus: sisältää *#¤^^?¤#*?!*¤#

***

Hyväkäytöksinen nainen ei päästele suustaan karkeuksia, eihän?

Kun oikein pinnistän, saatan kuvitella pahimmassa hädässä ystävän suusta EHKÄ karkaavan puoliääneen ”himputti”, kun eilisen metsäretken jälkeen termari on huuhdeltu, mutta unohtui pestä!

Ronskimpi sisarensa saattaisi sanoa jopa ”himskatti sentään!” todetessaan geriatrisen osaston vaippavaraston ehtyneen. Silloin tosin osaston henkilöstö pitää kriisipalaverin. Suljetulla lippuäänestyksellä selvitetään, kuka unohti täydentää vaippavarastoa ja on siten velvollinen leipomaan katumuskakun huomiseen aamupalaveriin.

Lasten kuulleen ei töissä käytetä karkeaa kieltä. Milloinkaan. Ainoastaan kotioloissa saattaa pärähtää ilmoille ”Perskules!”, kun kahvimaito on vähissä. Oitis koirat älyävät koivet kolisten järjestäytyä jonottamaan ulko-ovelle isäntänsä liittyessä seuraan. Eukkokulta saa rauhoittua keskenään.

Hellsinkiläinen kajauttaa tarvittaessa reippaasti ”Voi HELLvetti!”, kun tilauksessa olleet Feta-kuutiot ovat vaihtuneet viiden kilon Edam-tankoihin. Vain uudehkot ekstraajat siirtyvät seinustoille turvaan.

Tuttu henkilöstö kohauttaa olkapäitään, sehän on normaali hyvänhuomenen toivotus. Ja lennosta vaihdetaan lounaslistan Fetasalaatin tilalle Tukkijätkän Reilut Juustovoikkarit. No problem!

Kun naista harmittaa ”NNIIN hitosti”, hiipii kumppani vaivihkaa parvekkeelle hermosauhuille. Rauhoituttuaan hän palaa takaisin tietokoneelleen. Ja toivoo rakkaansa unohtavan harminsa, kunhan kukaan ei häiritse hetkeen. Heitä kumpaakaan.

Kissaihmiseltä saattaa livahtaa vallan ”Ai saamari” astuessaan puoliksi syötyyn Deluxe Primacat CHARMING CHICKEN WITH RICH RABBIT -hyytelöön. Tästä syvästi loukkaantuneena kissavanhus menee ja tirauttaa hajumerkkinsä olkalaukkuun. Oppiipa olemaan varpaineen, emäntä!

Kissan isäntä sen sijaan ei edes huomaa mitään tapahtuneen; FB:ssä on meneillään kiinnostava ajatustenvaihto mölkyn ja petankin eroavaisuuksista.

Meillä sivistyssanojen tulvasta huolehdin minä. Iän karttuessa olenkin kehittynyt lajissa viljellä anatomian sanastoa kuuluvasti ja selvällä suomen kielellä, latinaksi tuskin enää niitä muistaisinkaan.

Sanatulvan alkaessa koirat lakoavat taljoiksi lattialle ja toivovat myrskyn laantuvan. Puolisko muuttuu kuuromykäksi ja ihmettelee mielessään, missä vaiheessa vaimosta tuli riivinrauta.

Lähipiirissä on myös vanha rouva, joka enää harvoin sanoo mitään. Mutta kun hän kokee jonkin asian epämiellyttäväksi, kaikuu hoivakodin käytävillä ”HAISTA PASKA!” – sydämen pohjasta asti, että tekarit ovat lentää sanojen perässä.

Elämä opettaa, hyvätapaisenkin naisen sanomaan suoraan – kun siltä tuntuu.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat