Moooi! 

Täss olis ny sellanen  ICE – tiätsä, ei se kylmä valkone vaa  niinku hätätilanne! 

Voits auttaa mua? Näätkö? Se ei liiku. Ollenkaa. 

Luja lähti sinne, mikä se oli –ti-ty-töi- no se joku mesta. Se ei tuu takas – mistä mä tiedän, vaikk ehk ikinä.

Mitä me ny tehää? Kato ny, se ei vaa liiku. Lempeä. Se on toss sohvall ja vaikk me Vanhan kaa kiljutaa, nii ei mitää. Korkeintaa Aino lentää ilmassa. Se tossu.

Eiks oo muuten kumma, ku ihmiset antaa tavaroille nimii, niinku just  Aino-tossu, Tuula-tyyny, Jenni-keinu. Nii ja Reinoki on tossu. Ei ne kumpikaa tuu pitkin lattiaa, vaikk niit kutsuis. Niinku meit, Vanha on Mimmi ja Mä oon Maisa. Me tiedetää, millon pitää totella – ku kutsutaa.

Ootko millonkaa nähny, ett tossut kulkee itestää?

Paitsi – nii joo - meill tääll kyll Aino lentää, ain välill. Mutt en mä tienny kutsuvani sitä. Vaa, ett Lempeä liikahtais. Sitä me kiljutaa täss.

Ett mitä me ny tehää – ku se ei liiku. Jos se onki kuollu? Ku se ei liiku. Se on ollu toss ainaki, siis ihan varmasti ainaki kaks minuuttii!!! Se o varmaa kuollu.

Voits auttaa? Pliiis! Meill on iha hirvee nälkä tai jano tai ehk halisylipula tai joku. Soita sille vaikk. Tai laita viestii. Sillon se yleensä liikahtaa. Ku luuri kilahtaa.

Soittasin ite, mutt mulle ei oo annettu omaa luurii. Ku me ollaa vaa russeleit. Vanha ja mä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat