Olipa matka. Tuli ihan huono olo autossa. Siinä se seisoo, L-Ä-Ä-K-Ä-R-I-A-S-E-M-A.  Onneksi on isolla kirjoitettu, on näkö mennyt vähän huonoksi. Mennään jo sisään. Täällä ulkona paleltaa. Kyllä paleltaa, vaikka aurinko paistaa. Kyllä Minä itse tiedän, paleltaako vai ei. Hmph.

Aulassa on liukas lattia. Ja se haju. Sairaalan haju. Hyi. En pidä tästä. Yhtään. Ja mitä, tässä kaiken kansan nähden pitäisi käydä vaa’alla. Onpa aikoihin eletty. Eikö täällä ole minkäänlaista intimiteettiä?

Hmph. Mitä se näyttää? En oikein näe. Mitäh?! Olenko Minä muka lihonut? Se on epäkunnossa! Koko kapistus. Kirjoita, niin niin, sinä siellä lasikopissa, kirjoita sinne tiedostoon, että vaaka on epäkunnossa! Minä en hyväksy tuollaista tulosta!

Hmph. Minun kuuluisi saada mennä suoraan yksityistiloihini. Mutta joudun odottamaan vuoroani. Tässä aulassa. Kaiken kansan keskellä. On möykkääjiä ja sitten toisia, sellaisia hiljaa paikallaan nojailevia. En pidä tästä. Yhtään. Eikö täällä ole yksityistiloja? Jalkojakin väsyttää. Pitääkö täällä vielä kauan odottaa?

Vihdoin. Joku valkotakki ilmestyy vierelle. Miksi se puhuu niin hiljaa? En kuule. Ei ole mitään vikaa kuulossani, mitäs kuiskivat! Kuka? Minäkö? Mikä pelkkä Mimmi?!

Minähän olen Jevil’s Odina, I, Mimmi I. (lausu: Minä, Mimmi ensimmäinen!) Hmph. Moukkia kaikki. En ole milloinkaan viihtynyt rahvaan seurassa.

Hovineitoni, vie Minut kotiin. Heti!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat