Klo 7:00 Keinopäivänsäde (sarastusvalo) alkaa hitaasti ja varovasti lisätä valoa yöpöydällä. Varovasti ihan omaa turvallisuuttaan, sillä liian nopea valomäärän lisääntyminen saa menninkäisen äkäiseksi heti aamusta. Paksut, tummat verhot estävät ensimmäistäkään aitoa päivänsädettä pääsemästä häiritsemään menninkäistä ilakoinnillaan.

Klo 7:30 Valon lisääntyessä radiosta alkaa varovasti kuulua surinaa ja rutinaa. Lopulta asema löytää kohdalleen ja tulee musiikkia. Toivottavasti. En välttämättä halua heti kuulla uutisia kuin juontajan tekopirteää hölötystäkään (no, siltä se kuulostaa, kun itse vasta yritän päästä valvetilaan).

 Jos nuori pitää hätistää kouluunsa, se tapahtuu tässä kohtaa. Portaiden alapäästä karjahdus yläilmoihin. Ja menninkäinen äkkiä takaisin pehkuihin. Sen toisen – siellä yläkerrassa on parasta päästä ylös –  tärykalvovaurio uhkaa, jos menninkäinen joutuu kampeamaan uudestaan liikkeelle.

Koirista nuorempi on tietysti jo sinkoillut sängyn ja eteisen väliä luullen uuden, upean, hauskan päivän alkaneen – hölmö. Toinen koira kuorsaa mistään mitään tietämättömänä ja tyytyväisenä sängyn jalkopäässä – viisas. Odotan unen pelastavan minut aamun ankeudesta.

Yleensä se ei onnistu enää. Tietenkään. Sängyssä tyynyä rutistellen ja silmiä väkipakolla kiinni nipistäen pohdin syitä, miksi pitäisi nousta. En keksi. En ole lähdössä töihin. Ei ole mitään sovittuna aamuksi. Ei iltapäiväksi. Ei edes illaksi. Miksi siis nousta?

Nälkä. Ihana tekosyy. Mutta jos ei ole sitäkään. Se hölmö koirakin on kömpinyt takaisin peiton alle ja tuhisee sen viisaan vieressä. Ei siis yhtään hyvää syytä, miksi nousta.

Klo 8:08 Olen kuitenkin koiran, sen hölmön, kanssa pihalla. Siristelen. Silmät puoliummessa haen hesarin portilta laatikostaan. Päivänsäde, tuo ilkimys! Se yrittää yhdessä aamuilman kanssa jäynätä: ”Tunnetko, happea ja raitista ilmaa. Katsoisit nyt, taivaskin sinistyy pian.” Hyh. Tämä menninkäinen tahtoo äkkiä sisälle. Hämärään.

Klo 8:12 Kahvikone porisee, radio päälle; Minna miehineen hölöttää taas mitä sattuu. Että jaksavatkin. Musaa kehiin nyt! Ei tätä aamua muuten kestä.

Klo 8:15 Paahtoleivät (2 kpl) juustolla, lasillinen jugurttia (on makeutettua, on monta palaa sokeria siinä – so?!) Jostainhan on hankittava makeutta tähän happamuuteen! Lisäksi mukillinen kahvia maidolla ja makeutusaineella. Hesari auki. Sälekaihtimet kiinni. Muuten päivänsäteet, ne ilkimykset, häikäisisivät suoraan silmiini. Hyh.

Klo 9:14 Lehti on luettu. Siirryn pöydän ääressä viereiselle tuolille. Avaan tietävän koneen. Ensin KK:n sivuille kirjautuminen. Ihan totta. Aloitettuani lukijablogistina, avaan KK:n sivut joka päivä. Siis silloin, kun tietotekniikka pelittää. Aina ei pelitä.

Onko blogiyhteisössä uusia postauksia? Entä onko blogeihin tullut kommentteja? Aika harvoin on. Sanallisia kommentteja tulee itsekin kirjoitettua aika harvoin. Pitäisi. Olisiko tässä jälleen avoimen haasteen paikka? Kommentoidaan useammin kirjoituksia. Jooko?

Sähköpostia ei tarvitse erikseen avata, sen näkee puhelimestakin. Vaikkei siellä yleensä mitään ole – mainoksia enimmäkseen. Ja sitten niitä ”Hyvä työnhakija, tällä kertaa valintamme ei osunut sinuun.” Silloin menninkäisyyteni nousee jälleen uusiin lukemiinsa.

Seuraavaksi aukeaa pasianssi. Siinä vierähtääkin tovi jos toinenkin. Ainakin kerran sen pelin on mentävä läpi. Aika usein se menee läpi montamontamonta kertaa.

Klo 10 Voin avata television, jos on edellisen iltapäivän sarja (tällä hetkellä jo muutamaan kertaan nähty Poirot) jäänyt katsomatta. Muussa tapauksessa pasianssi pyörii. Tässä samalla voin pohtia aamun lehdestä otsikoita, olisiko mistään aihetta blogiin. Aina ei ole.

Lisäksi tässä kortteja lätkiessä voi miettiä, olisiko sellainen päivä, että huvittaisi katsoa mol-sivuja. Aina ei huvita. Etenkään menninkäisaamuina.

Klo 11:06 Toinen koira, se viisas vanhus, ilmoittaa, että on Hänen Korkeutensa aamutoimien aika.

Aamut toistavat itseään yhä uudestaan, vähän kuin Päiväni murmelina –elokuvassa.

Aika tylsää ja hiljaista?

Niin minustakin. Ja siksi kohina korvien välissä välillä äityy ja koituu postaukseksi.

Onneksi kuitenkaan aina ei ole menninkäisaamu. Toisinaan Päivänsäde vie erävoiton!

Silloin on helpompi hengittää. Hetken.

 

Kommentit (2)

-mökö

Tänään oli menninkäisaamu meikälläkin, harvoin ylösnousu on näin kivuliasta. Kiva kuulla että meitä menninkäisiä on muuallakin :).
Sanovat että hyvälle tuulelle tulee parhaiten kun a) on kanssakäymisissä muiden kanssa b) ilahduttaa - tai ainakin yrittää -toisia c) tekee jotain uutta mitä normaalisti ei tee. Joten nyt, ihan itsekkäistä syistä, hyvää mieltä tavoitellessani, päätin postata kommentin.
Sinun tekstejäsi on mukava lukea, kiva kun olet mukana blogiyhteisössä! Löydän niistä paljon mihin samaistua, moni ajatus voisi olla omani. Osaat tosin pukea ne sanoiksi paljon minua paremmin...
Kivaa kevättä ja kesän odotusta!

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Kiitos kommentistasi! :) Eikö olekin mukavaa löytää kaltaisiaan. Ettei olekaan ihan yksin mietteinensä tässä maailmassa. Kaikkihan me emme voi olla häikäiseviä päivänsäteitä! Lohduttavaa.

Olen onnellinen, jos joku ylipäätään lukee jupinoitani. Vielä hienompaa, jos onnistun tuomaan esiin jotain, mitä muutkin tuntevat.

Kaunista kevättä sinullekin!

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat