Oletko joutunut korvamadon uhriksi? Tiedäthän, korvamato on viisu, joka jää soimaan päähäsi tunneiksi, päiviksi jopa viikoiksi. Raivostuttavaa.

Oma korvamatoni ei ole radiokanavilla jatkuvasti soiva laulu vaan nykyajan suosittu mantra. Havahduin pään sisäiseen toistoon "työelämästä on tullut tällaista, ei kenelläkään ole aikaa paneutua yhteen asiaan…”

Aikani pohdin ja tuumailin syntyneeni varmaankin väärään aikakauteen ja päättelin, että vika ja syyt ovat minussa, kun en ole tyytyväinen asiain tilaan. Jäin maistelemaan suloista suomen kieltä – on tullut - eikö se ole passiivimuoto?

Miten niin työelämässä kuin muuallakaan asiat tapahtuvat kuin itsestään? Kuin kukaan ei voisi vaikuttaa mihinkään. Eikö aina ole joku, jossain, joka tekee päätöksen määritellä, suunnitella, neuvotella, aikatauluttaa, toteuttaa?

Kun palaverit ja neuvottelut menevät päällekkäin ja samat ihmiset juoksevat pää hiessä niissä kaikissa, eivätkä oikeasti ole läsnä vaan näpräävät kännyköitään ja läppäreitään ja pohtivat jo seuraavaa neuvottelua, josta taas myöhästyy, koska työelämästä nyt vaan on tullut tällaista, ettei kenelläkään ole aikaa…

Miten niin on tullut? Miten sellainen orkesteri soi, jonka jäsenet eivät ”ehdi” lukea nuotteja?

Hmm. Tuntuuko tutulta?

Selailin tässä vanhoja tiedostoja ja tuon yllä olevan kirjoitukseni löysin tallennettuna joulukuulta 2011 – kun olin jäämässä vuorotteluvapaalle.

Noh, sen jälkeen en olekaan kuulunut mihinkään orkesteriin…

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat