Valotaulu vilkuttaa vuoronumeroani. Startti onnistuu hyvin, kaarros vasemmallekin vielä kohtuullisesti. Sitten pitää jo kiristää tahtia; ohitan seuraavan aulan oikealta, kiihdytän vielä, huone 26 on käytävän perukoilla. On mentävä äkkiä, ettei kärsimätön hoitaja päätä ottaa jo seuraavaa jonottajaa. Huoh.

Saan ohjeeksi palata takaisin käytävää aulaan, jossa odotin. Ja jatkaa siitä taas toista käytävää seuraavaan aulaan. Matkallani ohitan kymmeniä ovia. Istun odottamaan päivystävälle lääkärille pääsyä.

Mitään ei tapahdu, ovet eivät aukea. Ketään ei kutsuta. Odotamme. Meitä on vain muutama asiakas. Kaksi lääkäriä (ne päivystävät?) kiirehtii aulasta toiseen. Jonnekin. On kiire. Kaksi muuta lääkäriä kävelee rennosti kädet taskussa jutellen. Jonnekin. Ei kiirettä.

Muuta henkilökuntaa kulkee edestakaisin paperipinot käsissään (eläköön paperiton toimisto!). Toiset työntävät tyhjiä? – ei sentään, on siinä pohjalla joku pieni laatikko - välinekärryjä hissistä käytävälle ja kohta takaisin hissiin. Ei mitään kiirettä. Huoh.

Oho. Yksi ovi aukeaa. Vieruskaveria kutsutaan. Juuri, kun hän on astunut huoneeseen, jostain tulee toinen lääkäri ja kutsuu. Samaa asiakasta. Mahtaa olla mielenkiintoinen tapaus.

Pilaan tämän jälkimmäisen lääkärin ilon ja sanon samannimisen jo päässeen lääkärille. Tämä toinen lääkäri, raukka, joutuu palaamaan tyhjin käsin. Jonnekin.

Aika kuluu. Tuo toinen lääkäri tulee takaisin. Jostain. Ja kutsuukin minua. Oho. Startti onnistuu jälleen hienosti. Seuraan lääkäriä käytävää pitkin aulaan, josta kaarramme vasemmalle toiseen käytävään. Ohitamme jälleen yhden aulan ja saavumme käytävän perälle. Huoneeseen 25.

Siitä vierestähän minä kierrokselleni lähdin. Huoh.

Sääliksi käy niitä vanhoja rouvia, joista toinen tuli hitaasti rollaattoriin tukien. Ja toinen, jonka askel kävelykepistä huolimatta oli niin kovin lyhyt ja töpöttävä. Siinä se lääkärin loppupäivä kuluukin, jos taluttaa nuo kaksi vielä sinne käytävän perälle. Ohi niiden kymmenien suljettujen, hiljaisten, tyhjien huoneiden.

 

Kommentit (1)

hap

Joo,tätä en oikein ymmärrä miksi käytävät ovat pitikiä mihin tahansa laitokseen menee siis esim.terv.keskus y.m.ym.Kokemusta kyllä on tosta juoksutuksesta kyllä.Esim.olin vanhan isäni kanssa lääkärissä,mentiin yhteen aulaan ja huoneita oli kyllä.Meidän huone oli ihan toisaalla.Kävellään nyt siinä sit hitaasti jo hermostuneesti lääkäri kelloaan katsoo.Ei ymmärrä.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat