Ain laulain työtäs tee, laulelivat sadun kääpiöt, ne pienet parrakkaat miehet. Eivät edes enää niin nuoret, marssiessaan aina yhtä iloisina työmaalleen.  Mutta se olikin satua, se.

Oikeassa elämässä jo edellisen kauden mallisto saa kylkeensä ALE-lapun. Työelämässä niin käy herkästi etenkin meille, jotka ollaan jo 50+. Vakuuta siinä sitten ulkopuolisille osaamistasi ja taitojasi. Oranssi ALE-tarra otsassasi loistaen.

Enää en olekaan ALE-tuote.

Nykyisin minut löytää elämän tuulikaapista. Siitä ilmaishenkarilaarin vierestä. Yläpuolella lukee: SAA OTTAA.

Joskus joku ohikulkija nappaa mukaansa pari henkaria. Toiseen laariin vilkaistessaan ohikulkija nyrpistää nenäänsä.

Kotiin saavuttuaan hän mainitsee puolisolleen  ”Hei, nappasin meille narikkaan pari hyvää henkaria. Sai ilmaiseksi.”

”Mutta kuvittele, siihen viereen oli rahdattu laarillinen jotain työttömiä. Eihän niitä kukaan huoli. Edes ilmaiseksi.

Menisivät töihin sieltä.”

Kommentit (2)

-iida
Liittynyt28.8.2015

Olen itse 32-vuotias enkä jaksa ymmärtää sitä, miksi kokemusta ei työpaikoilla arvosteta. Olen palaamassa töihin huhtikuussa ja voin nyt jo varoittaa meidän työpaikan ihania vanhempia rouvia siitä, että tulen heiltä kysymään ja tiedustelemaan ja ennen kaikkea OPPIMAAN ja OMAKSUMAAN mahdollisimman paljon heidän tieto-taitoaan. He kun osaavat, kun joku vain malttaisi kysyä.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat