Elokuussa alkaa jo vähän ahdistaa. Onko kesä jo mennyt, voi ei! Miten aika kulkee näin nopeasti? Ehdinkö tehdä edes puolia siitä, mitä piti? Voihan nyyh.

Tein KK:n kesäbiisitestin, ensin itselleni ja sitten puoliskollekin. Ei varsinaisesti yllättänyt, että puoliskolle testi ilmoitti tunnusbiisiksi:

"Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä..." Olet aina optimistinen ja iloinen, mikä saattaa ärsyttää joskus muita. Nautit kesästä täysin rinnoin, eikä viileä ilma tai sadekaan lannista sinua. Kesän vietät mieluiten mökillä.

Siellähän tuo, ikioptimisti ja melkein eläkeläinen, on koko kesän rempannut mökillä ja saunonut melkein päivittäin. Luonnehdinta, mikä ei osu; hän ei pidä sateesta eikä varsinkaan viileydestä. Lämpöä ja kuumuutta pitäisi päästä joka talvi hakemaan etelästä. Sinne mieli tekisi vaikka koko talvea pakoon.

Mun kesäbiisini taas on:

"Lähtisitkö silloin kanssani järvelle? Sulle sukeltaisin helmen valkean..." Olet romanttinen tyyppi, jolla on taipumusta myös melankolisuuteen. Muistelet mielelläsi menneitä ja kaipaat nuoruuden kesiä.

Se on ihan nappiosuma. Unohdun tämän tästä muistoihin. Kyllä. Kaipaan joskus nuoruuttakin.

Elokuussa on 34. hääpäivämme.

Erilaiset edelleen yhdessä – ikioptimisti ja melankolikko. <3

Kommentit (6)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat