Pihan lumimuumikin sitten luovutti jo viime viikolla. Nähdään taas ensi talvena, sanoin sille hyvästiksi.

Mutta mitäs nyt? Heiheihei! Mikä juttu tämä taas on olevinaan?!

Juuri eilen levittelin pihan viimeistä lumikinosta, että nurmi sen alta pääsisi jo hengittämään. Ei vielä vihertää tarvitse, mutta maa saa jo paljastua.

Ja mitä tekee taivas?

Rojauttaa sen seitsemän senttiä lunta maahan. Siihenkin kohtaan, mistä viime vuonna (17.3.15)

bongasin jo sinivuokon.

Lopeta heti, talvi! Sinun aikasi oli. Ja se on nyt mennyt. Olisit ajoissa sadellut lumesi.

Mene! Mene! Mene jo!

Näetkö, sinua ei enää täällä kaivata.

Tulet takaisin vasta sitten – noh, joulukuussa!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat