Meillä kotona luettiin paljon. Kirjoja oli – ja on paljon. Käytettiin myös kirjastoa. Muistan yhä koulun kirjaston tuoksun ja sen jännittävän hiljaisuuden ilmapiirin. Viisikot, Tiinat ja Neiti Etsivät tuli luettua. Kesäisin käytiin sitten paikallisessa kirjastossa. Sekin oli kyläkoulun yhteydessä.  Ne narisevat lattiat, kirjojen tuoksu, kihelmöivä jännitys, mihin juuri lainattu kirja tuleekaan viemään tarinallaan. Lapsena myös leikin usein kirjastontätiä. :)

Aikuisiällä on ollut kausia, kun ei ole ehtinyt tai jaksanut keskittyä lukemaan aikakauslehtiä suurempia kokonaisuuksia. Mutta kirjat ovat pysyneet minulle tärkeinä. Kodin vesivahingossa meni metreittäin kirjoja pilalle. Sydäntä särki nähdä pitkään säilytetyt kirjat täysin lukukelvottomina. Jätteenä.

Molempien vanhempien kuoltua olen selvitellyt koti-irtaimistoa enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Sodan kokeneet vanhemmat eivät heittäneet mitään pois. Siis mitään, mitä voisi joskus ehkä tarvita. Niinpä.

Paljon on mielenkiintoisiakin tavaroita tullut pyöriteltyä käsissä. Äidin piirroksia ja maalauksia, isän täyttämiä eläimiä, tuhansia valokuvia, vanhoja esineitä. Onpa tullut ihailtua siskon tekemiä vaatteitakin. Voi että. Miksen perinyt yhtään noista hienoista taidoista itselleni?!

Mutta tulimme perineeksi satoja kirjoja. Ihania vanhoja kirjoja.

Ja sitten tusinakamaa, joka täyttää vain hyllyt, kaapit ja kaapin alustatkin. Kirpparilla saisi pokkareista ehkä euron, kovakantisesta uutta vastaavasta kirjasta ehkä kaksi. Antikvariaatit eivät halua kirjoja, jos ei ota vaihdossa tilalle muita kirjoja. Miten painettu kirjallisuus on voinut vajota sille tasolle?

Vaikka nämä kirjat eivät ole minkään arvoisia, en pysty niitä poiskaan heittämään. En vaan pysty. Repimään kannet irti sekajätteeksi ja sisäsivut paperinkeräykseen. Ei ei ei!

Lukutaito ei sivistystä yksin takaa. Sivistynyt voi olla, vaikkei olisi eläissään yhtään kirjaa lukenut. Ja toisaalta kirjaviisas voi olla ajatuksiltaan kovin rajoittunut.

Minulle kirja tarjoaa tietoa, ehkä vanhentunutta, mutta silti tietoa. Ja pakomatkan todellisuudesta johonkin toiseen ulottuvuuteen.

En tahtoisi maailmaa, jossa ei ole tilaa kirjoille.

Tänään 23.4. vietetään jälleen kirjan ja ruusun päivää. En ostanut yhtään uutta kirjaa, mutta sitäkin useampaa vanhaa kirjaa katselin.

Mitä kirja sinulle merkitsee?

 

Kommentit (1)

Pioni
Liittynyt7.3.2016

Kirjat, mitä elämä olisi ilman kirjoja? Kamala paikka, koska kirjat avartavat maailmaa ja sivistävät, tuovat ymmärrystä ja lohtua elämään ja hurjasti iloa ja mielenkiintoa. Lukeminen on siitä hyvä harrastus, että et koskaan ole yksin ja aina on tekemistä! Kaunokirjallisuuden lukeminen on opettanut elämästä enemmän, kuin tutkintoon kuuluvat opukset, vaikka nekin ovat olleet tärkeitä.

Kiitos kirjan- ja ruusunpäivän jutusta!

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat