Eikö ookin ihan kauniita maljakossa? Lupiinit. Kun niitä on sopivasti.

Mutta meillä niitä on koko rinne täynnään.

Varusteet esiin – ja taisteluun!

Etelärinteen vapautus alkakoon!

Kukkavanat siemenineen on nyt poistettu. Mutta vielä pitäisi varretkin niittää.

Seuraava ongelma onkin, mihin survoa nuo säkit kukkavanoja ja sitten ne niitetyt varret?

Sekajätteeseen ei saa laittaa biojätettä! Ei saisi. Ja pöh. Luotettavalta taholta oon kuullut, että on aikas kuumat oltavat jätteenpolttouunissa. Luulisi siellä kukkavanojenkin kypsyvän kivasti.

Mutta jos ei sinne, niin mihin ne sitten laitetaan? Kysynpä vaan.

Juu, ei käy komposti. Tontilla on lehtikomposti, kaksikin. Mutta nehän ne vasta kiinnostavatkin kotiloita!

Juu, ei ole kompostoria. Kukahan sitä hoivaisi? Ja sinne pitäisi kai muutakin laittaa kuin pelkkää puutarhajätettä - vaan ei kuitenkaan niitä kotiloita!

Eikä biojätettä kerralla niin paljon ole, että kärryllä kierrätyspisteeseen kannattaisi roudata. Tai sitten pitäisi ensin kerätä isompi kuorma. Ja siis houkutella niillä kasvijätekeoilla niitä kotiloita.

Että jotta…teinpä tahi en – vuodesta toiseen rinteen valtaavat lupiinit ja kotilot.

Mikset perustaisi sellaista huoletonta kivikkopuutarhaa, kysyt.

Voin kertoa, että kivetkin ovat kotiloiden mieleen.

Niillä on mukava köllötellä, kun on ensin syönyt hyvin…

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat