Ei tämä nyt niin kuolemanvakavaa ole! Tuttu lausahdus.

Kyllä on vakavaa. Henkihän tässä lähtee ennemmin tai myöhemmin. Joka iikalta.

Viime kesän sadepäivän ostos oli tarotpakka.

Kerran kortti kertoi minulle vanhuuden odottavan. No hyvä. Elämää on siis vielä edessä.

Osui kerran pakan pahinkin kortti pöytään. Huh. Se kertoi, että tämän huonommin ei voi enää mennä. Pohjakosketus on tässä ja nyt! Ei kai. Pessimismirokotteen jo syntymähetkellä saaneena ajattelen, etteivät asiat niin huonosti ole – etteivätkö vielä kehnommiksi voisi mennä!

Ehkä kuitenkin hetken tunnen helpotusta, tästä siis vain ponnistus ylöspäin.  Aika näyttää.

Kerran ladoin ns. ristipöydän. Tutkin innokkaana, mitä menneisyyteni on aiemmin minulta kätkenyt. Ja mitä nykyhetkessä korttien mukaan on meneillään. Lyhyen ja pitkän aikavälin ennustekin antaa osviittaa elämänkaaresta.

Sitten elämän lopputulemaksi osui kortti, jonka yksi merkitys on ilmoittaa hautajaisista.

Tarkahko osuma. Eivätkö ne omat hautajaiset ole yleensä ne viimeiset, joihin osallistuu?

Ellen sitten kuitenkin ole saamassa ens elämässä enkelipestiä?

Jospa siihen hommaan vielä kelpaisin, vaikkei CV:ssä olekaan mainintaa enkelikoulusta. Lentolupakirja ja aiempi kokemuskin alalta puuttuu.

Muutenhan sitä onkin jo kaiken kokenut. Siinä tilassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat